FANDOM


Viimatuulen salaisuus on itsekeksimäni ja sijoittuu monta monta monta kuuta edemmäs, kuin alkuperäinen soturikissat sarja.

Klaanit ja kissat

MYRSKYKLAANI

PÄÄLLIKKÖ: Aamutähti - vaalean oranssi naaras

VARAPÄÄLLIKKÖ: Varissiipi - musta kolli valkoisilla tassuilla

PARANTAJA: Saniaisraita - ruskea raidallinen kolli

SOTURIT:

Vatukkahäntä - valkoinen naaras ruskeilla raidoilla

Vaahterakäpälä - oranssi naaras

Koimieli - harmaa kolli

Haukansulka - valkoinen kolli ruskeilla viiruilla selässä

Yöpehmo - musta naaras

Kultavirta - täplikäs kullanvärinen kolli

Närhiviiru - tummanharmaa raidallinen naaras

Marjakuono - kerman värinen kolli

Käärmekynsi - ruskeamusta raidallinen kolli

Kirsikkapilvi - punavalko raidallinen naaras

Ketunsydän - oranssi naaras

Unikkolehvä - musta kolli valkoisella vatsalla

Huomenraita - kullanruskea raidallinen kolli

Kastetuuli - vaalea naaras

Lehtitaival - vaaleanruskea raidallinen naaras

Ruosteaskel - kilpikonnakuvioinen kolli

Hirvinenä - ruskea naaras, valkoinen kaula

Lakkasilmä - punaruskea kolli

OPPILAAT

Harmaatassu - harmaa raitainen naaras

Mäyrätassu - musta valkoinen kolli

Punatassu - kilpikonnakuvioinen naaras

Valkotassu - musta kolli valkoisella etutassulla

KUNINGATTARET

Katajatäplä - tummanruskea naaras

Peuraviiksi - ruskea valkoinen naaras

KLAANIVANHIMMAT

Liljapyrstö - harmaan sinertävä naaras

Pisarakatse - valkoinen kolli

Takkukarva - harmaa kolli, jolla on pitkä sotkuinen turkki

VARJOKLAANI

Päällikkö: Keltatähti - kellertävän värinen naaras valkoisilla viiruilla

Varapäällikkö: Saukkokarva - ruskea naaras valkoisella kaulalla

Parantaja: Harmaakorva - harmaa naaras

JOKIKLAANI

Päällikkö: Kimalletähti - valkoharmaa täplikäs naaras

Varapäällikkö: Kivileuka - harmaa kolli

Parantaja: Kideturkki - valkoharmaa täplikäs naaras

TUULIKLAANI

Päällikkö: Sadetähti - musta kolli

Varapäällikkö: Rikkokäpälä - ruskea kolli, vääntyneellä tassulla

Parantaja: Unikkonenä - kerman värinen naaras

Jokin Viimatuulen sisällä anoi häntä jäämään, mutta hän oli päättänyt, että tämä ei ollut hänen polkunsa. Osa hänestä kuuluisi ikuisesti tänne, mutta se ei vakuuttanut Viimatuulta jäämään. Kolli tallusti metsässä ja kuunteli lintujen viserrystä ja hiirten rapinaa. Viimatuulella ei ollut nälkä, vaikka hän oli syönyt hiiren viimeksi ennen auringonnousua. Viimatuuli jännittyi kuullessaan takaansa hentoja käpänaskeleita ja kääntyi ympäri salaman nopeasti paljastaen hampaansa. "Sinä lupasit leikkiä meidän kanssamme", pieni kissanpoika naukuu suruissaan.

1. LUKU

"Ovatpa he suloisia, Katajatäplä", ruskea valkoinen kuningatar naukui ja kehräsi katsellessaan kolmea nukkuvaa pentua. "Niin ovat, Peuraviiksi", Katajatäplä naukui ja nuolaisi yhtä pennuistaan. "Odottakaa vain kun nuo tuosta kasvavat muutaman kuun, ette kestä hetkekäkään täällä", vanha parantaja nilkutti sisään pentutarhaan. "Älä ole vanha mäyrä, Saniaisraita!" Peuraviiksi naukaisi leikillään. "En olekkaan, olen Myrskyklaanin parantaja ja minun täytyy hoitaa velvollisuuteni", Saniaisraita murahti ja alkoi tutkimaan kolmea pentua Katajatäplän vieressä. "Mennäänkö katsomaan tuoresaaliskasalta meille jotain tuoresaalista?" Katajatäplä kysyi. "Miksipä ei, jaloittelu voisi tehdä hyvää", Peuraviiksi nousi vaivalloisesti tassuilleen, hänen pentunsa syntyisivät tuota pikaa. Kuningattaret tassuttivat rinnakkain tuoresaaliskasalle. Musta kolli kipitti heidän luokseen. "Katajatäplä, miten pennut voivat?" Kolli kysyi. "Hyvin. Sinun pitäisi tulla itse katsomaan heitä joku päivä", Katajatäplä naukui. Kolli katsoi maahan pienen hetken ja siirteli tassujaan epämukavana. "Katajatäplä..." Kolli katsoi Peuraviikseen. "Minä annan teidän jutella rauhassa", naaras otti itselleen hiiren pienestä tuoresaaliskasasta ja löntysti pentutarhalle. "Niin Varissiipi?" Katajatäplä naukui ärtyneenä. "Minä en tiedä olenko hyvä isä pennuille", Varissiipi naukui vaivaantuneena. Katajatäplä huokaisi. "Minä arvasin tämän", Katajatäplä sihisi. "Olen pahoillani... Pennut ehkä ovat minun, mutta Koimielestä tulee varmasti parempi isä", Varissiipi naukui harmissaan ja käänsi katseensa päällikön kanssa juttelevaan Koimieleen. Katajatäpläkin katsoi kollia. "Vaikka hän onkin kumppanini minä rakastan sinua silti... Siksi meillä on pennutkin", Katajatäplä naukui suruissaan. "Pennut ovat sinun ja Koimielen", Varissiipi naukui kylmästi ja tassutti pois. Naaras jäi katsomaan kollin perään ja hänen sisällään kuohui raivo. "Koimieli!" Katajatäplä naukui kovaan ääneen ja juoksi tuon luo. "Hei", Koimieli naukui suruissaan. "Onko kaikki hyvin?" Katajatäplä naukui ihmeissään. "On... Tai ei ole! Et kertonut minulle, että pennut ovat meidän", Koimieli naukui. "Mitä?" Katajatäplä töllötti kollia hölmösti. "Kuulin mitä Varissiipi sanoi", Koimieli naukui ja hänen häntänsä heilui puolelta toiselle. "Luulin, että tiedät", Katajatäplä katsoi maahan. "Aluksi ajattelinkin niin, mutta sitten kuulin huhuja, että sinä ja Varissiipi olette viettäneet paljon aikaa yhdessä ja aloin epäilemään", Koimieli naukui ja katseli naaraan reaktiota. "Niin... Hän oli kai halunnut, että meistä tulee kumppanit", Katajatäplä naukui surullisena ja käänsi katseensa Varissiipeen, joka valmisteli partioita piikkihernetunnelin luona. "Hänestä mahtaa tuntua kurjalta, kun valitsit minut", Koimieli herätti Katajatäplän ajatuksistaan. "Niin", Katajatäplä naukui. Kunpa hän vain tietäisi etten minä häntä valinnut, vaan Varissiipi ei halunnut olla kanssani. "Sinun täytyy tulla katsomaan meidän pentujamme", Katajatäplä naukui hampaittensa välistä. "Aivan! En ole nähnyt pikku riiviöitä, koska olin aivan varma, että ne olisivat Varissiiven", Koimieli naukui innoissaan. Katajatäplän sydäntä riipaisi. Mutta nehän ovat Varissiiven. "Oletko antanut niille jo nimet?" Koimieli kysyi. Katajatäplä pudisti päätään ja työntyi pentutarhaan. "Säästin sinulle hieman hiirestäni", Peuraviiksi naukui ja työnsi hiiren Katajatäplän käpäliin. Koimieli tuli hieman Katajatäplän perässä. "Ja sieltä saapuu pentujen isä ensimmäistä kertaa", Peuraviiksi kehräsi. Katajatäplän teki mieli sylkäistä hiiri hänen suustaan ja huutaa, että pennut ovat Varissiiven, mutta hän mutusti hiirtä mykkänä vieressä. "Täällähän pikkuiset ovat", Koimieli naukui lempeästi ja katsoi pentuja. Hetken hiljaisuuden jälkeen Katajatäplä tuli Koimielen viereen. "Onko kaikki hyvin?" Naaras kysyi. "Pennut ovat todella suloisia", Koimieli naukui onnellisena. "Voisiko tämän nimi olla Mutapentu", Koimieli ehdotti nimeä harmaan ruskealle kolli pennulle. "Se sopii hyvin! Ja tämä voisi olla Kanervapentu", Katajatäplä nuolaisi vaaleanruskeaa pentua. "Entäs tämä pentu", Koimieli katsoi mustaa pentua valkoisella takatassulla ja rinnalla mietteliäänä. "Häntä voisimme kutsua Viimapennuksi", Katajatäplä ehdotti. Koimieli nyökkäsi. "Pennut eivät ole minun", kolli naukui kylmästi. "Olen pahoillani", Katajatäplä naukui surullisena. "Varissiipi ei-" Naaraan lause jäi kesken. "Varissiipi ei tahtonut pentuja, eihän?" Koimieli naukui ja katsahti pentuihin. "Hän ei olisi ollut mielestään hyvä isä heille", Katajatäplä naukui. "Ei tietenkään ole! Varissiipi on sydämetön mäyrä jos hylkää omat pentunsa", Koimieli murisi. "Ymmärrän jos olet vihainen ja et tahdo olla kumppanini", Katajatäplä naukui ja katsoi tassuihinsa. "Katajatäplä, minä lupaan olla mahdollisimman hyvä isä heille, isä jonka he ansaitsevat. Jos sinä tahdot, että olen", Koimieli naukui ja hänen silmänsä loistivat. "Todellako?" Katajatäplä kysyi hämmästyneenä. Koimieli nyökkäsi. "Minä tiedän, että tulet olemaan mitä parhain isä pennuilleni", Katajatäplä naukui onnellisena. "Pennuillemme", Koimieli korjasi. Katajatäplä päästi ilmoille voimakkaan kehräyksen. Ehkäpä Koimieli on sittenkin minulle se oikea.