Salamatähden erhe

<tabber> Pääsivu = Malline:CookieCandyCat

Salamatähden salaisuus
Kirjoittaja	CookieCandyCat
Päähenkilö	Salamatähti
Tilanne	Keskeneräinen
Kronologia
Edellinen	?
Seuraava	Pelon virtaus

Salamatähden salaisuus on tarina, joka kertoo Salamatähden elämästä ja hänen salaisuuksistaan.

---

Vuoriklaani:

Päällikkö:

Lepakkotähti - Musta sileäturkkinen naaras, jolla on ruskeat silmät.

Varapäällikkö:

Tuhkasiipi - Harmaa kolli, jolla on tumma raita selässä.

Parantaja:

Katajakynsi - Vaaleanruskean kirjava kolli, jolla on terävät kynnet; Kuusitassun mestari.

Soturit:

Kultakuono - Keltainen kolli, jolla on kullanvärinen kuono; Omenatassun mestari.

Varpussydän - Ruskea naaras, jolla on raitoja; Naakkatassun mestari.

Jääviiksi - Vaaleanharmaa kolli, jolla on jäänsiniset silmät ja pitkät viikset; Hunajatassun mestari.

Minttuläikkä - Vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on kirkkaanvihreät silmät.

Kauristäplä - Ruskea täplikäs naaras.

Oppilaat:

Hunajatassu - Hunajanvärinen pitkäkarvainen naaras, jolla on meripihkan väriset silmät.

Naakkatassu - Tummanharmaa kolli.

Kuusitassu - Tummanruskea sileäturkkinen pieni naaras.

Omenatassu - Vaaleanruskea vahva kolli.

Kuningattaret:

Silkkiturkki - Valkoinen pehmeäturkkinen naaras (Salamapennun emo).

Sumukukka - Vaaleanharmaa naaras, jolla on tulenväriset silmät (Vinhapennun ja Höyhenpennun emo).

Pennut:

Salamapentu - Vaaleankeltainen kolli, jolla on pörröinen häntä ja siniset silmät.

Vinhapentu - Vaaleanharmaa kolli, jolla on tummat tassut.

Höyhenpentu - Valkoinen naaras, jolla on vaaleanharmaita läikkiä.

Klaaninvanhimmat:

Laikkuvatsa - Kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on valkoisia laikkuja vatsan kohdalla.

Yöklaani:

Päällikkö:

Hiilitähti - Hiilenmusta kolli, jolla on tulenoranssit silmät.

Varapäällikkö:

Seittiraita - Vaaleanharmaa, tummaraitainen naaras.

Soturit:

Tummahahtuva - Tummanharmaa kolli, jolla on pehmeä turkki.

Viimakuu - Valkoinen naaras.

Orvokkiläiskä - Kilpikonnakuvioinen naaras.

Muut hahmot:

Pitkähammas - Tumma kolli, jolla on epätavallisen pitkät hampaat.

|-| Alkunäytös =

Alkunäytös

Taivas jyrisi, maa jymisi ja tuuli raivosi. Kellertävä kolli juoksi jyrkänteen viereen, katajapuskan taakse ja pysähtyi. Hän katsoi alla olevaa virtaa ja toinen kissa kävelee hänen lähelleen. Hän katsoo kellertävää kollikissaa. Tuntematon kollikissa avasi suunsa virnistykseen ja repäisi karvatukon kollilta.

"Kuka? Mitä?" keltainen kolli murisi ja kääntyi selkä kyyryssä tuntemattoman kollin suuntaan.

"Olen odottanut tätä hetkeä. Hetkeä, joka minun olisi pitänyt tehdä aikoja sitten", tumma kolli murisi kellertävälle kollille. Hän käveli lähemmäs toista kissaa.

"Mitä odotat? Sitä, että voisit tappaa minut? Harmaakynnestä tulisi silti uusi päällikkö!" keltainen kolli murisi, mutta hiljaa.

"Sitten tapan hänetkin! Et voi estää minua, Salamatähti." tumma kolli naurahti. Hän nosti käpälänsä ja yrittää raapaista Salamatähteä, mutta tämä ehti väistyä. Pieniä irtokiviä putoili alas uhkaavaan virtaan. Tumma kolli virnisti ja tiesi, ettei päällikkö aavistaisi putoavansa virtaan.

"Jätä hänet rauhaan!" eräs harmaa kolli astui esiin ja irvisti.

"Pah... Liian myöhäistä. Tämä on jo melkein ohi. Et pysty päihittämään minua, Harmaakynsi. Tiedän miten heikko olet." tumma kissa sylki sanansa suustaan. Salamatähti on hämillään ja käänsi päätään. Hän ei ehtinyt väistyä, kun tumma kolli jo ehti tönäistä Salamatähteä. Hän jäi roikkumaan reunalle ja yritti pinnistellä itsensä ylös. Salamatähti murahti raivosta ja inhosta. Harmaakynsi juoksi apuun ja tönäisi tumman pitkähampaisen kollin maahan. Harmaakynsi yritti puolustaa Salamatähteä ja puri tumman kollin kaulaa raivoissaan. Pitkähammas nousi, jotta saisi harmaan soturin pudotettua.

"Ei ihme, että Salamatähti hääsi sinut! Sinä tahdot vain tappaa ja nousta valtaan, Pitkähammas!" Harmaakynsi upotti hampaansa Pitkähampaan selkään ja tämä rupesi mouruamaan, mutta yritti näyttää vahvalta. Pitkähammas irrotti Harmaakynnen selästään pitkillä hampaillaan ja juoksi Salamatähden luokse.

"Tipu jo, senkin hiirenaivoi-", Pitkähampaan sanat jäivät kesken, kun Harmaakynsi syöksyi Pitkähampaan kimppuun jälleen kerran. Tällä kertaa hän puri Pitkähampaan korvia. Salamatähti huudahti hädissään ja liukuu pitkin kosteaa kalliota. Irtokiviä, sammaletta ja jäkälää putosi virtaan. Salamatähti oli väsynyt ja hengästynyt.

Pitkähammas saa Harmaakynnestä otteen ja raapii tämän vatsaa vahvoilla takajaloillaan. Harmaakynsi murisi tuskissaan ja puraisi Pitkähammasta jalkaan kaikilla voimillaan. Pitkähampaan jalkaan tuli haava ja tämä päästi korviasärkevän äänen. Pitkähammas nousi vielä kerran pystyyn.

"Senkin ketunläjä! Kohta sinä olet mennyttä kalua!" Pitkähammas uhkaili ja yritti hypätä vastustajansa kimppuun vielä kerran, mutta liukastui sammaleeseen. Hän tippui ja kieri pitkin metsän liukasta kalliota alas ja lopulta törmäsi puun kovaan pintaan niin, että pökertyi. Harmaakynsi juoksi äkkiä Salamatähden luokse. Harmaakynsi ei ensiksi nähnyt hänestä jälkeäkään ja pelästyi jo, kunnes näki hänet tarttuneena hampaillaan oksaan. Siinä ei ollut enää paljoa matkaa pudota virtaavan jokeen. Harmaakynsi mourui ja yritti saada Salamatähdestä otetta, mutta Salamatähti ei edes yrittänyt päästä ylös.

"Anna olla, Harmaakynsi. Ei tästä tule mitään... Olen jo liian väsynyt. Tämä on minun viimeinen henkeni." Salamatähti mumisi hänelle kuin olisi luovuttamassa.

Hänen äänensä oli käheä. Harmaakynsi oli surullinen ja jäi katsomaan häntä. Hän ei olisi halunnut jättää vanhaa ystäväänsä, mutta Salamatähti oli jo vanha ja ollut monta vuoden aikaa päällikkönä. Salamatähti irrotti otteensa ja vajosi virtaan. Kaikki pimeni ja viimeiset kasvot, jotka hän näki, olivat hymyilevän Kuusenoksan.

|-| Luku 1 =

Luku 1

Lämmin kuono tökkäisi pientä karvaista pentua. Pentu oli väriltään kullankeltainen. Se haukotteli ja päästi pienen vinkaisun.

"Hän on kuin isänsä. Hänestä tulee varmasti yhtä voimakas kuin Kultakuono." Yksi kuningattarista tokaisi. Pennun emo rupesi kehräämään ja kietoi pienen pentunsa häntänsä suojaan.

"Oletko miettinyt hänelle nimeä?" Kuningatar kysyi pennun emolta. Pentu oli hänen ainokaisensa. Kuningatar mietti hetken ja katsoi taivasta. Hän sulki silmänsä hetkeksi.

"Salamapentu", emo sanoi. Tummanharmaa kuningatar nyökkäsi hyväksyvästi ja katsoi Salamapentua iloisesti. Savunharmaalla kuningattarella oli vieressään kaksi harmaata pentua.

"Tämä on Vinhapentu ja tämä toinen on Höyhenpentu," harmaa kuningatar sanoi ja kehräsi. Pesän läheltä kuului rapinaa ja oviaukon eteen hypähti lihaksikas ja kullanvärinen kolli, joka oli nimeltään Kultakuono. Salamapennun emo kehräsi ja Kultakuono katsoi pientä pentuaan silmät säihkyen.

"Hän on komea... Mikä hänen nimensä on, Silkkiturkki?" Kultakuono kysyi ja kuningatar kertoi ehdotuksensa.

"Se on täydellinen nimi pennullemme", Kultakuono sanoi. Hän katsoi oviaukkoa ja loi lempeän katseen vielä kumppaniinsa sekä pentuunsa, kunnes lähti pentutarhasta. Silkkiturkki nuolaisi Salamapennun päälakea ja kehräsi.

Muutaman auringonnousun päästä Salamapentu avasi silmänsä ja näki pentutarhan ensimmäistä kertaa. Se oli suuri hänen silmissään. Salamapentu käänsi päätään ja näki muutamien kuningattarien pentuja, jotka nukkuivat vielä sikeästi. Salamapentu haukotteli ja aikoi jo melkein nukahtaa uudestaan, kunnes hänen emonsa tuli nuolemaan hänet läpikotaisin.

"Sinä olet tainnut päättää vihdoinkin avata silmäsi. Eikös tämä maailma olekin suuri? Odotas kun näet isäsi", Silkkiturkki kehräsi ja nuoli Salamapennun hapsuttavaa häntää. Salamapentu katsoi ympärilleen enemmän ja kuuli muiden pentujen tuhinaa. Kaikki näytti vielä sumealta ja kirkkaalta hänen silmissään niin, että hän joutui ummistamaan niitä.

"Ei sinun tarvitse pelätä, pienoiseni. Sinä voisit tutustua muihin pentuihin kun he heräävät." Silkkiturkki ehdotti. Pian vanhimmat pennut heräsivät. He oliva suunnilleen jo kolme kuuta vanhoja ja näyttivät jo melkein oppilailta, mutta pieniltä.

"Hei, Sinähän olet avannut silmäsi!" Yksi pennuista huutaa. Salamapentu piiloutui emonsa häntään ja vinkaisi.

"Tule leikkimään!" Hunajankellertävä naaras oli sanonut ja hieroi kuonoaan Salamapentuun. Salamapentu ihmetteli hetken ja katseli ensiksi muiden pentujen puuhia. Salamapentu rohkaistui ja hyppäsi emonsa viereltä muiden pentujen luokse. Hän näki pentutarhan oviaukon ja kurkisti ulos uteliaasti. Naaraspentu hyppäsi Salamapennun yli ja tuijotti häntä leikkisästi. Salamapentu ihmetteli, mutta kyyristyi ja nosti käpäläänsä. Naaraspentu kikatti ja juoksi pakoon. Salamapentu seurasi tätä ja hyppäsi hänen päälleen.

"Nyt sinä jahtaat minua!" Salamapentu sanoi iloisesti. Hänen kehossaan myllersi täysin uutta energiaa ja hän piti siitä.

Oli kulunut muutama auringonnousu. Harmaa naarasemo, jota kutsutaan Sumukukaksi, ehdottaa pennuilleen, että he voisivat leikkiä Salamapennun kanssa. Harmaan kollipennun nimi on Vinhapentu ja hänen sisarensa on Höyhenpentu. Molemmat pennut ovat harmaansävyisiä. Salamapentu hymyilee ja esittäytyy molemmille pennuille. Pennut ovat ensiksi ujoja, mutta uskaltautuvat leikkimään Salamapennun kanssa. Salamapentu menee vaanimisasentoon.

"Minä olen Kultakuono", Salamapentu pörhistää turkkiaan, jotta näyttäisi suuremmalta ja rupeaa loikkimaan oksan lähelle, joka on pudonnut pentutarhan seinästä.

"Maistappa tätä käärme!" Salamapentu hyppää kuivuneen oksan päälle niin, että se menee kahtia. Salamapentu hymyilee voitoriemuisesti ja yrittää esittää suurta ja mahtavaa soturia. Höyhenpentu naurahti ja tönäisee Salamapentua leikkisästi.

"Minäpä olen Sumukukka, joka osaa kaataa kymmenen soturia yhdellä iskulla!" Höyhenpentu naurahtaa ja hyppää Salamapennun päälle. Sumukka kääntyy katsomaan leikkiviä pentuja kuullessaan nimensä ja katsoo heitä ensin hämillään, mutta tuhahtaa huvittuneesti lopulta. Vinhapentu katsoo ympärilleen hämillään ja yritti keksiä jotain vielä hauskempaa, mutta hän ei tiedä kovin monen kissan nimeä.

"Leikitäänkö jotain muuta?" Vinhapentu kysyy lopulta. Salamapentu nousi ylös ja nyökkäsi. Hän koski Vinhapentua tassullaan.

"Hippa! Ota minut kiinni, jos saat!" Salamapentu sanoi ja meni piiloon emonsa taakse. Vinhapentu katsoi ympärilleen, mutta päätti koskettaa Höyhenpentua.

"Nyt sinun pitää ottaa minut kiinni!" Vinhapentu sanoi ja juoksi samalla tavalla, kuin oli nähnyt Salamapennun tehneen. Pennut leikkivät melkein koko päivän, mutta lopulta väsyvät ja käpertyvät emojensa luokse.

|-| Luku 2 =

Luku 2

Oli kulunut kolme kuuta Salamapennun syntymästä. Hän oli kasvanut ja Vinhatassusta ja Höyhentassusta oli tullut hänen parhaita ystäviä. Salamapentu heräsi kovaan ääneen, joka tuli Kiviringin luota. Päällikkö kutsui klaania koolle. Salamapentu pelästyi, että se tarkoittaisi hätätapausta, mutta Silkkiturkki nuolaisi pentunsa päätä rauhoittavasti.

Kun kaikki kokoontuivat Kiviringille, päällikkö alkoi puhumaan ja kertomaan uusien oppilaiden nimittämisestä. Salamapentu oli innoissaan vaikka tiesikin, ettei häntä tultaisi nimittämään vielä vähään aikaan. Omenapentu, Naakkapentu, Hunajapentu ja Kuusipentu olivat kävelleet innokkaasti kissojen keskelle. Päällikkö antoi heille mestarit ja uudet nimet; Hunajatassu, Kuusitassu, Omenatassu ja Naakkatassu.

Hunatassu oli hunajanvärinen ja sievä, Kuusitassu ruskea ja pieni, Omenatassu vaaleanruskea ja voimakas sekä Naakkatassu harmaa ja viekas. Kaikki uudet oppilaat näyttivät ratkeavan innosta ja olivat valmiina oppiakseen. Salamapentu ei voinut odottaa, että hänestäkin tulisi oppilas. Hän saisi mestarin, voisi metsästää ja päästä vihdoin tutkimaan klaanin ulkopuolisia paikkoja.

"Voisimmeko mennä tutkimaan Vuoriklaanin leiriä joku päivä?" Salamapentu katsoo emoaan silmät kiiluen.

"Noh, tuota... Ehkäpä isäsi voisi", Silkkiturkki sanoo lopulta ja Salamapentu ei malta odottaa, että pääsisi näkemään suurta maailmaa.

"Mutta vain, jos se käy hänelle. En ole kysynyt vielä häneltä tästä, joten älä vielä innostu", Silkkiturkki katsahti Salamapentuun ja nuolaisi tämän päälakea. Salamapentu väistää, hän ei halua tulla pestyksi taas. He menevät takaisin pentutarhaan ja Salamapentu jää odottelemaan, että hänen isänsä tulisi pian. Salamapentu katsoi pentutarhan oviaukkoa tarkasti ja katsoi jokaista ohikulkijaa. Kun hän meinaa viimein nukahtaa, hän kuulee juuri silloin rapinaa ja näkee Kultakuonon. Salamapentu päästää iloisen vingahduksen ja herättää emonsa. Kultakuono tulee katsomaan heitä ja hymyilee.

"Mistäs sinä olet niin innoissasi, karvapallo?" Kultakuono sanoo huviittuneena. Silkkiturkki kertoo, mitä Salamapentu oli aiemmin ehdottanut. Kultakuono hymyilee ja suostuu näyttämään Vuoriklaanin leiriä huomenna, sillä hän on nyt kiireinen. Hän läimäyttää Salamapentua leikkisästi ja lähtee. Salamapentu on hetken pettynyt, mutta ymmärtää.

Seuraavana päivänä Kultakuono tulee katsomaan Salamapentua ja vie hänet pentutarhan ulkopuolelle. Kultakuono menee ensin Kiviringin luokse, jossa pidettiin kokous päivä sitten. Kultakuono kertoo, että päällikkö kutsuu klaaninsa koolle kun hänellä on jotain tärkeää kerrottavaa. Kultakuono menee seuraavaksi tuoresaaliskasalle, johon on pinottu juuri metsästetyt tuoresaaliit. Kultakuono nappaa kasalta pienen varpusen ja rupeaa aterioimaan. Hän kysyy myös haluaisiko Salamapentu maistaa. Tuoksu on houkutteleva, mutta Salamapentu haluaa maistaa vasta silloin kun hän on oppilas.

"Ai aijotko sinä pelkällä maidolla elää?" Kultakuono työntää houkuttelevaa varpusta ja Salamapentu haukkaisee pienen palan.

"Tämähän on oikein hyvää!"

He menevät seuraavaksi oppilaiden pesälle, joka on kuusen alla. Pesällä nukkuu pari oppilasta, joista hän tunnistaa Naakkatassun ja Hunajatassun. Muita hän ei tunne ja suurin osa oppilaista on varmaan metsästämässä tai partiossa. Hunajatassu venyttelee ja avaa silmänsä. Salamapentu toteaa, että Hunajatassusta on kasvanut pitkä.

"Terve, Salamapentu. Sinäpä olet kasvanut. Taidat olla isäsi kanssa kiertelemässä", Hunajatassu tokaisi ja läimäisi Naakkatassun heiluvaa tassua.

"Naakkatassu on aika laiska. Päivät pitkät loikoilemassa. Ottamassa aurinkoa, eikä mestarikaan tunnu huomaavan aina", Hunajatassu hymähtää. Naakkatassu avaa toista silmää ja murahtaa:

"Ja sinä vaan vahdit minua." Naakkatassu venyttelee ja hymähtää Salamapennulle.

Salamapentu ja Kultakuono jatkavat matkaa. Pian he menevät katsomaan parantajan pesää. Pesä on pensaiden kätkössä ja tilava sekä sen pohja kaareva. Vuoriklaanin parantaja, Katajakynsi, hoivaa vanhaa klaaninvanhinta. Katajakynsi on pyytänyt Kuusitassua avukseen. Salamapentu ja Kultakuono katsovat pesän oviaukosta ja he jatkavat taas matkaansa.

Päivä kului nopeasti ja aurinko oli laskeutuessaan värjännyt taivaan punertavaksi. Salamapentu nautti päivästä paljon ja hänen tassunsa särkivät. Kultakuono kertoi, että alussa se tuntuu, mutta pian Salamapennusta tulisi voimakas. Salamapentu ei ollut varma, mutta hän toivoi, että hänestä tulisi aivan pian oppilas. Ehkä Vinhapennusta ja Höyhenpennustakin myös. Silloin hän ei enää olisi pieni, avuton pentu ja voisi poistua leiristä, tutkimaan suurta maailmaa. Ehkä hän pääsisi katsomaan muita klaaneja, joista Kultakuono oli puhunut. Salamapentu pisti silmänsä kiinni ja hengitti rauhallisesti. Lopulta hän vaipui uneen.

Salamapentu näki metsän, mutta ei muistanut missään vaiheessa heränneensä. Hän erottaa ruskean nuoren kissan. Sehän on Kuusitassu! Salamapentu ilahtuu ja samalla huomaa, että on keskiyö. Olenko minä oikeasti hereillä vai onko tämä Usvaklaanin vitsailua? Salamapentu on ihmeissään ja kulkee Kuusitassun lähelle. Kuusitassu ei tunnu huomaavan vaan katsoo ylös taivaalle.

"Kuusitassu! Miksi et ole nukkumassa?" Salamapentu möläyttää. Kuusitassu ei tunnu kuulevan ja pysyy mykkänä. Pian hän liikahtaa ja liikuttaa säihkyvää turkkiaan. Salamapentu seuraa häntä. Kuusitassu kulkee piikkipensaiden läpi ja muuttuu hiukkasiksi. Salamapentu hätääntyy ja mouruaa.

"Kuusitassu? Älä mene pois!" Salamapennun ympärillä olevat asiat muuttuvat valkoiseksi ja hän herää pesästään.

Silkkiturkki nuolaisee Salamapentua rauhallisesti ja kehrää. Salamapentu herää siihen ja näyttää hiukan hämmentyneeltä.

"Onko kaikki kunnossa pentuni?" Silkkiturkki kysyy uteliaasti. Hänen äänensä on pehmeä ja rauhallinen. Salamapentu vain nyökkää ja katsoo parantajanpesälle. Kuusitassu on kunnossa ja auttaa Katajakynttä yrttien järjestämisessä. Hän jo luuli kaiken olevan totta. Hän taisi nähdä vain unta, sekavaa unta. Siinä ei ollut mitään tolkkua. Ehkä hän oli vain syönyt liikaa ennen nukkumaan menoa.

"Mennään tuoresaaliskasalle. Voisimme syödä jotain", Silkkiturkki ehdottaa. Salamapentu juoksee emonsa edellä ja he katsovat kohti valtavaa tuoresaaliskasaa. Saalistuspartion kissat olivat ahkeroineet aika paljon. Tähän aikaan lintuja ja kaikenlaisia eläimiä oli paljon saatavilla ja helppo saalistaa. Yleensä ne olivat myös viherlehden aikaan paksuja ja meheviä. Silkkiturkki istuutuu kasan viereen ja Salamapentu ottaa varpusen ja variksen.

Pian pensaasta tulee Hunajatassu ja tämän mestari Jääviiksi. Salamapentu näkee Hunajatassun silmissä ylpeyttä kun Jääviiksi puhui hänelle. Hunajatassu oli varmaan ollut harjoittelemassa taisteluliikkeitä. Jääviiksi jättää Hunajatassun ja meni pentutarhaan. Onko Jääviiksi Höyhenpennun ja Vinhapennun isä? Ei! Hän on tuon uuden kuningattaren kumppani, luulisin...

"Hei Salamapentu. Tervehdys Silkkiturkki." Hunajatassu liittyy heidän seuraansa syömään. Salamapentu muistaa miten hän leikki Hunajatassun kanssa pentutarhassa.

|-| Luku 3 =

Luku 3

Salamapennusta tulee vihdoin oppilas ja saa nimekseen Salamatassun. Oppilasseremonia oli jännitävä hetki hänelle kun hän näki päällikkönsä, Lepakkotähden. Huhujen mukaan hän oli kasvanut lepakkojen kanssa, joka ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Silti Lepakkotähti sai Salamatassun hätkähtämään jollain oudolla tavalla. Hänen äänensä kuulosti epäharmoniselta, mutta silti ystävälliseltä.

"Usvaklaani hyväksyy sinut. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan Salamatassuna. Annan sinulle mestariksi Vuoriklaanin varapäällikön, Tuhkasiiven."

"Tuhkasiipi, olet valmis ottamaan toisen oppilaan. Olet osoittanut olevasi viisas ja hyväsydäminen ja oletan sinun opettavan kaiken mitä tiedät tälle oppilaalle.

Se oli kuin jää olisi pettänyt koipien alla. Hänen turkkikin oli sileä ja lyhyt, kuin lepakolla. Salamatassu ei ollut tietenkään nähnyt koskaan Lepakkoa, mutta uskoi niiden olevan kauniita olentoja. Muut kutsuvat niitä "lentäviksi hiiriksi". Salamatassulle oli suuri kunnia olla varapäällikölle oppilas. Hänen täytyisi olla uskollinen ja hyvä oppilas sillä varapäälliköt luultavasti kertovat melkein kaiken kuulemansa ja näkemänsä päällikölleen. Höyhenpennusta ja Vinhapennusta tuli myös oppilaita.

"Salamatassu! Vinhatassu! Höyhentassu!" Kaikki kissat onnittelivat heitä. Ainut asia joka häntä vähän harmitti oli se, että hän ei näkisi Hunajatassua, Naakkatassua, Omenatassua tai Kuusitassua. Hehän sentään olivat nyt sotureita lukuun ottamatta Kuusitassua joka oli nyt parantajaoppilas eli Kuusenoksa.

Minttuläikkä jutteli oppilalleen, hänen ystävälleen Vinhatassulle. Tuhkasiipi tuli Salamatassun luokse Lepakkotähden kanssa kun kokous oli päättynyt. Lepakkotähti kulki Salamatassun vierestä ja päällikkö vilkaisi häneen. Salamatassu hätkähti, mutta Lepakkotähti oli jo mennyt Höyhentassun luokse.

"No mitäs me tekisimme? Kelpaisiko rajapartio vaikka heti alkuun?" Tuhkasiipi sanoi.

"Oikein mainiosti!" Salamatassu sanoi ilahtuneena. Tuhkasiipi murjaisi huvittuneena. Ei hän sittenkään ole niin paha miltä näyttää. Lepakkotähti tuli juttelemaan Tuhkasiivelle ja kertoi menevänsä Höyhentassun kanssa harjoittelemaan kiipeilyä. 

"Voisimme tulla teidän kanssa rajapartioon, jos käy", Salamatassu haistoi Minttuläikän makean tuoksun ja tunsi kuinka Vinhatassu nojasi häneen. Hunajaraita ja Omenaviiksi katsovat uusia oppilaia hännät tyytyväisesti heiluen. Salamatassu katsoo vielä Kuusenoksaan joka on parantajan pesällä mestarinsa kanssa parantamassa vanhusta. Hän toivoisi, että parantajaoppilas huomioisi hänet, hänhän oli nyt oppilas! Olen täällä!

"Mennään Salamatassu!" Vinhatassu tuuppasi häntä leirin uloskäynnille.

|-| Luku 4 =

Luku 4

"Aiommeko metsästää samalla? Olisi niin kivaa oppia metsästämään tai oppia pari taisteluliikettä!" Salamatassu oli niin riemusta raikeana, että hänen maukunsa kaikui ja hänen häntänsä oli noussut pystyyn. Tuhkasiipi käänsi katseensa oppilaaseen ja laski Salamatassun häntää hännällään.

"Emme aio tänään metsästää taikka taistella. Vasta sitten kun olet vähän vanhempi. Sitäpaitsi kun kailotit tuota, niin varmasti kaikki pikkueläimet juoksivat pesiinsä"

"Olen pahoillani..." Salamatassu katsoi käpäliinsä.

Tuhkasiipi oli esitellyt oppilalleen klaanin rajapaikkoja. Vaikka Salamahäntä ei ollut päässyt metsästämään tai oppimaan taisteluliikkeitä, rajojen kiertäminen ainakin päihitti leirissä notkoilun. Juuri nyt he kävelivät metsää pitkin, kunnes Tuhkasiipi pysähtyi ja huitaisi paksun häntänsä Salamatassun eteen.

"Tuolla on Kaksijalkala. Älä mene sinne. Siellä on vaarallista."

"Millä tavalla?" Salamatassu suuntasi myrskynsiniset silmänsä Tuhkasiipeen.

"Koska siellä on hirviöitä, ansoja, kaksijalkoja ja kotikisuja - kaikenlaisia vaaroja. Meidän ei pidä luottaa näihin hempeiisiin kissoihin, jotka ovat joutuneet kaksijaljojen vangitsemiksi. Harmi vaan, että he eivät sitä tajua, kun ovat koko elämänsä olleet vankeina."

"Mitä ne hirviöt sitten ovat?" Tuhkasiipi meni kyyryyn ja osoitti hännällään metallikuorista, suuren koppakuoriaisen näköistä kiiltäväpintaista otusta.

"Onneksi ne eivät koskaan ylitä meidän rajaamme. Olemme siis turvassa kallioilla ja metsässä. Katso tuota mustaa pitkää seittiä yläpuolellasi. Se on meidän raja." Salamatassu oli peloissaan ja katsoi erästä hiljaista kaksijalan pesää. Sen sisällä näytti valoisalta ja lämpimältä, mutta uskollinen soturi ei saisi mennä sinne.

"Ehkä meidän pitäisi mennä takaisin päin. Rupeaa tulemaan pimeää." Salamatassu nyökkäsi ja rupesi haistamaan makeaa tuoksua. Minttuläikkä ja Vinhatassukin ovat menossa takaisin.

Kun he palasivat leiriin kaikki vaikutti normaalilta. Tuoresaaliskasa oli suuri ja Lepakkotähti toi sinne pienen linnun. Pian kuitenkin rupesi kuulumaan surullista mourunaa.

"Kauristäplä vuotaa verta ja pahasti!" Se oli Jääviksi joka oli odottanut tulevansa isäksi. Hän on Kauristäplän kumppani ja nyt Kaurintäplä synnyttäisi. 

"Miksi et kertonut että se alkoi?" Katajakynsi huusi kun hän otti vadelman lehtiä ja muita yrttejä. Kuusenoksa tuli perässä. Tämä oli hänen ensimmäinen kerta kun hän näkisi synnytyksen niin läheltä ja olisi auttamassa siinä. Salamatassu katsoi vierestä ihmeissään ja hän meni aavistuksen lähelle kuuntelemaan. Hän näki kuinka Jääviiksi pyöritteli silmiään ja rauhoitteli tuskissaan olevaa naarasta.

"Ajattelin, että hän selviää ilman parantajaa." Katajakynsi ojensi vadelman lehdet, ja Kuusenoksa rauhoitteli ja käski Kauristäplää hengittämään rauhallisesti.

Aurinko oli laskenut mäntyjen ja kuusien taakse, mutta Kauristäplä oli vieläkin sinnittelemässä. Salamatassu oli istuutunut Höyhentassun ja Vinhatassun viereen. Jääviiksi meni pentutarhan ulkopuolelle. Minttuläikkä tuli hänen lähelle ja Jääviiksi vain pudistelu päätään.

"Mitä te ajattelette, mahtaakohan hän selvitä?" Höyhentassun häntä heilui kärsimättömänä. Salamatassu ei kestänyt enää ja meni nukkumaan. Myöhemmin Vinhatassu ja Höyhentassu liittyivät hänen seuraansa. 

|-| Luku 5 =

Luku 5

Salamatassu oli mennyt mestarinsa kanssa harjoittelemaan kiipeilyä. Kauristäplä oli lopettanut synnyttämisen ja oli synnyttänyt kolme heikkoa pentua. Kauristäpläkin oli vielä heikko verenvuodosta.

"Miksi emme voisi metsästää kun osaan varmasti kiivetä", Oppilas sanoi kärsimättömänä ja Tuhkasiipi katsoi häneen haastavasti.

"Kiipeä sitten tuohon puuhun." Hän osoitti tummalla hännällään ja Salamatassu otti haasteen vastaan. Hän halusi näyttää ettei tarvitsisi ylimääräistä opetusta eikä hän ole enää pentu. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin hän olisi halunnut. Kun Salamatassu oli hypännyt, hän oli liukunut puuta pitkin alas ja pudonnut puskaan.

"Ketunläjät!" Salamatassu murisi ja pesi tassuaan tarmokkaasti.

"Sattuiko?" Mestari tuli ja nosti Salamatassua niskanahasta jäkälämattoiselle kalliolle. Salamatassu pörhisti turkkiiaan kun tuuli osui häneen. 

"Ei oikeastaan..."

"Sinun pitää olla varovaisempi. Viisas oppilas ei juokse ongelmiin vaan kuuntelee järkeään ja mestariaan." Tuhkasiipi lausui viisaasti. Luultavasti vanha sanonta.

"Metsästämme vasta pienten harjoitteluiden jälkeen. Ja ihan vinkkinä, sinun ei tarvitse pitää kynsiä esillä koko ajan. Vain silloin kun kiipeät tai hyökkäät. Muuten kyntesi ovat täynnä roskia. Ethän sinä sitä halua?" Hän sanoi ja osoitti Salamatassun kynsiä. Salamatassu nolostui ja noukki roskia kynsistään. Tuhkasiipi odotti kärsivällisesti eikä näyttänyt onneksi yhtään kyllästyneeltä. Hyvä että hän osaa kestää minua, taidan joskus olla rasittava. 

"Kun kiipeät, älä jää hidastelemaan. Hätätapauksessa olisit voinut jäädä koiran suuhun, mietitään alaspääsyä vasta myöhemmin." Tuhkasiipi totetsi ja näytti mallia kiipeämällä nopeasti ja villisti. Salamatassu näki kuinka puusta tippui kaarnan paloja. 

"Nyt sinä voit kiivetä." Tuhkasiipi istui oksalla ja antoi luvan. Salamatassu katsoi tarkasti puuta ja häntä rupesi huimaamaan hetkeksi. Ei tässä ole pelättävää, näytä mihin pystyt! Salamatassu tarrasi puuhun ja rupesi kiipeämään ylös. Hän hyppäsi matallimalle oksalle ja siitä ylempään oksaan niin kuin oli mestarinsa nähnyt tekevän. Pian hän oli päässyt yhtä korkealle kuin Tuhkasiipikin. Tuhkasiipi vilautti hänelle ylpeän ilmeen. Salamatassu katsoi häneen mielissään.

"Haluaisin näyttää sinulle vielä jotain. Kiivetään latvalle niin näet." Salamatassu seurasi ja oksat heiluivat enemmän kuin alemmat oksat olivat. Tuhkasiipi auttoi oppilastaan nostamalla tätä niskanahasta. Salamatassu murahti vähän sutuksissaan.

"Lopeta. En ole enää pentu..."

"Tiedän sen, mutta sinua pitää auttaa kuitenkin. Katsos nyt, Salamatassu!" Tuhkasiipi vaihtoi puheen aiheitta ja nosti Salamatassun päätä hännällään. Salamatassu näki upean ja värikkään taivan kun aurinko oli laskemassa. Mutta siellä näkyi muutakin, nimittäin muiden klaanien reviriirit, pellot ja Kaksijalkala. Myös Ukkospolkukin näkyi kauempaa.

|-| Luku 6 =

Luku 6

Oli kulunut nyt kuu sitä kun Salamatassusta tehtiin oppilas ja hän oli oppinut mestariltaan, Tuhkasiiveltä paljon. Salamatassun isä, Kultakuono oli päättänyt viedä poikansa metsälle. He saapuivat aukiolle ja he näkivät kaukana näkyvän Ukkospolun.

"Tuhkasiipi kehui sinua hyväksi oppilaaksi ja minäkin olen sinusta ylpeä." Kulkakuono sanoi kun hän katsoi kaukaisuuteen.

"Oliko sinulla jotain muuta kerrottavaa minulle?"

"Halusin vaan, että sinulla olisi aikaa olla kanssani, isäsi kanssa." Kultakuono hymyili.

Salamatassu kuuli pensaasta rapinaa, Hiiri! Hän nappasi sen nopeasti käpäliinsä ja tappoi sen puraisulla.

"Hyvin napattu, poikani."

He söivät yhdessä hiiren. Yllättäen Kultakuonon selkä rupesi nykimään. Hän täyttyi huolesta.

"Mikä on?"

"Usvaklaani... Se lähetti varoituksen... mutta minulle?" Kultakuono käänsi päänsä taivaaseen ja näki suuren linnun kiitävän ylhäällä.

"Haukka! Salamatassu, mene piiloon ettei se nappaa sinua. Haukka tahtoo saada kiinni heikoimmat ja pienet yksilöt!"

"Mutta eikö minun pitäisi käydä hakemassa apua?" Salamatassu mourui. Haukka kiljaisi ja syösyi Salamatassua kohti nopeasti.

Kellertävä oppilas lähti juoksemaan mäntymetsää kohti ja katseli puita joihin voisi kiivetä. Kaikki oksat ovat liaan korkealla! Haukka lähestyi häntä ja sai oppilaasta otteen. Kuitenkin haukka ei ehtinyt viedä Salamatassua pois kun Kultakuono otti kiinni haukan siivestä. Kultakuono veti haukan maahan ja tappoi tämän puremalla kaulaan.

"Salamatassu?! Oletko kunnossa?" Kultakuono kysyi pojaltaan ja hätkähti nähdessään haavan oppilaan selässä.

"Olen. Ei sinun tarvitse huolehtia. Pystyn kävelemään vaivat-", Salamatassu irvisti kun nouseminen maasta tuntui vaivalloiselta.

"Sinut pitäisi viedä parantajalle. Tuo haava piitä saada puhdistettua..." Kultakuono totesi ja antoi Salamatassun nojata hänen ruumiseen.

"Katajakynsi!" Kultakuono huusi parantajan pesän aukolta. Kuusenoksa oli paikalla, mutta Katajakynttä ei näkynyt.

"Katajakynsi meni katsomaan Kaurispilkkua." Kuusenoksa sanoi ja nuoli tassuaan.

"Mikä on hätänä, Kultakuono?" hän jatkoi. Kultakuono osoitti Salamatassua ja tämän vuotavaa haavaa. Kuusenoksa katsoi myötätuntoisesti ja tarkasti haavan.

"Haukkako sinuun on käynyt kiinni? Voi sinua." Kultakuonon ei tarvinnut edes selittää asiaa kun Kuusenoksa tuntui jo tietävän. Kuusenoksa katsoi läpi yrttejään.

"Voit käydä lepäämään... Salamatassu, eikö niin?"

"Se on minun nimeni." Kuusenoksa hymyili viekkaasti ja asetti oppilaan haavalle hämähäkinseittiä. Kultakuono meni oviaukolle ja oli aikomassa lähteä.

"Sinä varmaan pärjäät täällä, Salamatassu. Olen pahoillani, että näin sattui käymään. Tulen kuitenkin katsomaan sinua myöhemmin."

Kuusenoksa oli myöhemmin ottanut Salamatassun haavalta hähäkinseitit pois ja asetellut haavalle kehäkukkahaudetta.

"Haavasi... Se näyttää salamalta." Parantajaoppilas naurahti ja Salamatassuakin nauratti.

"Voinko siis jo palata huomenna koulutukseeni?" Salamatassu yritti nousta, mutta haavaa rupesi kirvelemään ja pistelemään. Auh!

"Et ainakaan tuolla asenteella. Ole kärsivällinen, Salama-arpi" Kuusenoksa maukauisi vitsikkäästi. Hänen kanssaan on niin mukava jutella, hän saa minut paremmalle mielelle...

"Tulisikohan siitä soturinimeni?"

"Vitsailin vain! Ansaiset paremmankin nimen kuin sen", Kuusenoksa vastasi.

Salamatassu jäi nukkumaan parantajan pesään ja Kuusenoksa oli nukahtanut hänen viereensä. Salamatassu tunsi kuinka pehmeä turkki Kuusenoksalla oli.

|-| Luku 7 =

Luku 7

"Mikä on Katajakynsi? Mitä etsit?" Kuusenoksa heräsi kun kuuli Katajakynnen etsivät kiven kolosta yrttejä.

"Minttua... Kaurispilkku vaipui ikuiseen uneen ja lähti Usvaklaanin metsästysmaille..."

"Niinkö? Emme saanet pelastettua häntä viheryskästä... Entä ne kaksi pentua?"

"Myös hekin menehtyivät."

"Ikävää... Jääviksi-parka", Salamatassu kuunteli ja katsoi leirin keskelle, jonne Kaurispilkun ruumis oli tuotu. Jääviiksi oli käpertynyt kumppaninsa viereen. Pentueesta oli selvinnyt vain yksi pentu, Myrskypentu. Kuusenoksa käveli aukiolle ja Salamatassu kävelee hänen perässään ontuen.

Aukiolle oli asetettu Kaurispilkku ja hänen viereensä kaksi pientä pentua, ruskea ja kilpikonnakuvioinen. Heidän ympärille oli aseteltu yrttejä koristamaan ja piilottamaan kuolleen hajun.

"Otan osaa Jääviiksi..." Kuusenoksa sanoi harmaalle kollille myötätuntoisesti. Kollin turkki hapsutti ja oli sekaisin.

"Miksi näin piti käydä? Kuusenoksa, kertoiko Usvaklaani mitään? Kertoiko?!"

"Rauhallisesti, Jääviiksi. Vaikka menetit paljon, sinulla on silti pentusi, Myrskypentu." Jääviiksi kääntyi katsomaan siniharmaata pentuaan.

"Me kaikki varmasti toivomme, että Kaurispilkku olisi täällä." Kuusenoksa sanoi lohduttavasti. Jääviiksi nosti päätään ja muuttui vihaiseksi.

"Jätä minut rauhaan!" Kolli huusi ja Kuusenoksa peruutti. Hän Kääntyi ja näki Salamatassun. Parantajaoppilas katsoi tassuihinsa.

"Sinun pitäisi mennä lepäämään", Kuusenoksa käveli ilmeettömästi parantajan pesälle.

Myöhemmin Salamatassu katsoi pesän oviaukosta. Vinhatassu tuli mestarinsa Minttuläikän kanssa metsästysretkeltä. Salamatassu kuuli kuinka Minttuläikkä kehui Vinhatassua kun oppilaan emo, Sumukukka tuli poikansa viereen. Ei kai hänestä tehdä soturia ennen minua? Miksei hän ole vaivautunut tulla katsomaan minua kun joudun makaamaan täällä tylsistyneenä? Salalamatassu ajatteli katkerasti ja paljasti kyntensä. Salamatassu oli keskittynyt vaan vihaansa eikä ollut huomannut häntä lähestyvää Höyhentassua.

"Hei Salamatassu! Toin sinulle tuoresaalista. Minä nappasin sen ihan itse!" Höyhentassu sanoi ylpeästi ja ojensi Salamatassun nenän eteen harakan.

"Kiitos. Ainakin sinä jaksat minusta välittää. Vinhatassu ei ole käynyt katsomassa minua. Ei edes kääntänyt päätänsä minuun päin."

"Sinä taidat ehkä vähän liioitella. Vinhatassulla on ollut vähän kiireinen päivä, ymmäräthän? Ei se tarkoita ettei hän olisi enää ystäväsi."

"Niin kai..."

|-| Luku 8 =

Luku 8

"Vinhamyrsky! Höyhenturkki! Vinhamyrsky! Höyhenturkki!" Salamatassu kuuli klaanin kissojen toistavan uusien sotureiden nimiä. Salamatassua kadehdutti ja ärsytti, ettäi hän ollut Vinhamyrskyn ja Höyhenturkin kanssa saamassa soturinimeä. Hän oli jäänyt koulutuksesta pois hetkeksi haavansa takia, joten hänen täytyi olla vielä hetken oppilas. Salamatassu oli kissajoukon takana eikä tahtonut onnitella uusia sotureita. Minusta olisi pitänyt tulla soturi heitä ennen! Uudet soturit menivät yövahtiin ja Salamatassu meni nukkumaan oppilaiden pesän nurkkaan. Ruusutassu tuli myöhemmin pesälle, hän oli uusi oppilas Vihertassun lisäksi.

"Hei Salamatassu! En nähnyt sinua äsken tuolla, missä olit? Nukuitko täällä koko seremonian ajan?" Ruusutassu kysyi nenäkkäästi.

"Minä olin siellä. Olin vain sen verran takana, joten siksi et varmaan nähnyt minua..."

"Olet kateellinen heille?"

"Niin... Minä olen kuitenkin heitä vanhempi!" Ruusutassu kietoi lohduttavasti häntänsä hänen kellertävään häntään.

Sinä yönä Salamatassu nukkui levottomasti. Hän lähti kävelemään ja pian muisti Vinhamyrskyn ja Höyhenturkin olevan vahdissa. Salamatassu hiippaili varovasti pois leiristä ja lähti kävelemään Kaksijalkalaa päin. Hän näki pian mustan seitin roikkuvan ylhäällää ja katsoi sitä. Tuskinpa haittaa jos käyn vilkaisemassa... Hän ylitti rajan ja juoksi. Kaksijalan pesä huokui kauempana lämmintä valoa. Viileä iltatuuli pörrötti hänen kellertävää turkkiaan ja hän imaisi suuhunsa yön tuoksua. Hän istuutui ruohikolle ja katsoi taivasta täynnä tähtiä.

Pian tulee aika jolloin tapaat kissan pitkähampaisen, ole varuillasi! Häntä luulet luotettavaksi, vaikka mielessä liikkuu kunnianhimo...

Salamatassu sävähti kun kuuli sanat. Hän oli saanut ennustuksen Usvaklaanilta!

Salamatassu lähti varoivaisesti klaaninsa luokse ja ohitti tuoreet soturit. Hän saapui oppilaiden pesälle ja meni Ruusutassun viereen. Punertavan oppilaan tassu liikahti ja tämä rupesi kehräämään. Salamatassu sai siitä lohtua ja vaipui uneen.

|-| Luku 9 =

Luku 9

Muutama auringonnousu oli kulunut siitä kun Vinhamyrsky ja Höyhenturkki oltiin nimitetty sotureiksi ja Salamatassu oli saanut ennustuksen. Salamatassu oli aterijoimassa Vinhamyrskyn vieressä. Salamatassu tunsi, että heidän ystävyys oli ruvennut taas kukoistamaan niin kuin ennen.

"On mukavaa olla seurassasi..." Vinhamyrsky totesi. Kuusenoksa tuli myös syömään ja nappasi pienen hiiren. Salamatassu katsoi häneen ystävällisesti.

"Näen oikein hyvin, Salamatassu, että sinulla ja Kuusenoksalla on jotain yhteistä." harmaa soturi kuiskasi ilkikurisesti.

"Ehkä..."

"Hän on kuitenkin parantaja. Keskity johonkin muuhun kissaan, Salamatassu." hän huomautti. Salamatassu huokaisi ja söi ruokansa loppuun.

Sotureiden pesästä saapui Hunajaraita, kaunis hunajanvärinen kissa lempeällä hymyllä. Hän liittyi heidän seuraansa ja istuutui Vinhamyrskyn viereen. Hunajaraita nuolaisi Vinhamyrskyä ystävällisesti ja Salamatassu huomasi, että heidän välillään oli jotain, rakkautta. Vuoriklaanissa tulisi olemaan varmasti pian uusia pentuja kun Salamatassu huomasi Hunajaraidan pyöreän muodon.

"Salamatassu, tahtoisin että tulisit rajapartioon kanssamme." Se oli Tuhkasiipi, Salamatassun mestari. Tuhkasiipi oli menossa Naakanlaulun ja Kultakuonon kanssa. Salamatassu ei voinut vastustaa kutsua ja ehkä heillä olisi hänelle jotain tärkeää asiaa!

Soturit kulkivat Alametsään päin, lähemmäs Suoklaania, Yöklaania ja Niittyklaania. Salamatassu kulki heidän perässä. Täällä päin en ole käynyt, mihin he mahtavat mennä? Kallio alhalla jyrkkeni rajusti ja kasvillisuutta alkoi olla enemmän. Salamatassu piti kynsiään esillä, jotta ei tippuisi. Pian he pysähtyivät hyvin suuren kiven juurelle. Kultakuono, Tuhkasiipi ja Naakanlaulu kiipeävät kivelle ja Salamatassu seurasi heitä ja kiipesi myös kivelle. Soturit katsovat kaukaisuuteen hetken aikaan ja pian Kultakuono kääntää kasvonsa poikaansa kohti hymyillen. Soturit vilkaisivat toisiinsa.

"Tuhkasiipi kertoi arvioimisesi menneen hyvin. Olet varmasti odottanut hetkeä jolloin sinusta tehdään soturi", Kultakuono sanoi.

"Ky-kyllä?" Salamatassusta tuntui epävarmalta, eikö hänestä tule koskaan kelpo soturia?

"Ja niin sinusta tulee huomenna. Ole valmis." Muut soturit nyökkäsivät olevan samaa mieltä.

"Vietät siis viimeisen päivän oppilaana, muttet kerro tästä vielä kenellekkään", Tuhkasiipi kertoi oppilalleen. Soturit vahvistivat hajumerkkejään ja lähtivät takaisin päin.

He tulivat auringonlaskun aikaan leiriin ja Salamatassu näki kuinka Lepakkotähti hymyili hänelle päällikön pesältä. Salamatassu vastasi hymyyn ja katsoi sotureiden pesään, jossa Höyhenturkki ja Vinhamyrsky nukkuivat. Pian minä nukun heidän seurassa.

|-| Luku 10 =

Luku 10

Salamatassu heräsi auringonsäteiden osuessa häneen. Hän venytteli ja käveli klaanin aukiolle. Salamatassu näki kuivuneella lehdellä leikkivän Myrskypennun ja Jääviiksen, joka katsoi pentuaan tarkasti. Salamatassun emo, Silkkiturkki on ruvennut hoitamaan Myrskypentua. Silkkiturkilla ei ole pentuja, mutta tahtoo hoitaa Myrskypentua sen aikaa kun tämä tarvitsee maitoa ja muuta kasvatusta. Hunajaraitakin oli siirtynyt pentutarhaan. Hän odottaa Vinhamyrskyn pentuja niin kuin Salamatassu oli arvannut.

Lepakkotähti maukaisi kovalla äänellä ja kutsui klaanin kissoja Kiviringille:

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen Kiviringille!" Salamatassua jännitti, sillä hänestä tulisi vihdoin soturi. Kissat kokoontuivat piiriksi ja Salamatassu meni heidän keskelle. Lepakkotähti katsoi häntä ilmeettömästi ja Salamatassu tunsi kuinka katseet olivat hänessä kiinni.

"Minulla, Lepakkotähdellä on jotain tärkeää sanottavaa, nimittäin uuden soturin nimittäminen. Salamatassu on ahkeroinut ja joutunut odottamaan tätä seremoniaa pitempään, mutta hän ansaitsee sen", Lepakkotähti kuulutti. Salamatassu katsoi yleisöön ja näki Kultakuonon ja Silkkiturkin vierekkäin. He katselevat häntä ylpeästi.

"Minä, Lepakkotähti, Vuoriklaanin päällikkö pyydän soturiesi-isiämme kääntämään katseensä tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääksen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Salamatassu lupaatko noudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania vaikka henkesi uhalla?" Salamatassua jännitti, mutta hän vastasi urheasti:

"Lupaan!"

Siinä tapauksessa, Usvaklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi: Salamatassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Salamahäntä. Usvaklaani kunnioittaa ahkeruuttasi ja kärsivällisyyttäsi ja hyväksyy sinut Vuoriklaanin täydeksi soturiksi." Lepakkotähti koskettaa kuonollaan Salamahännän päätä ja uusi soturi nuolaisee Lepakkotähden lapaa kunnioittavasti.

"Salamahäntä! Salamahäntä!" klaanin kissat huusivat hänen nimeään, mutta näytti myös siltä ettei Lepakkotähti ollut lopettanut asiaansa.

"Minulla on myös eräs toinen asia kerrotavaksi. Varpussydän on päättänyt, että hän siirtyy klaaninvanhimpiin. Hän ei tunne oloaan niin nuoreksi ja tarkaksi kuin nuorena", Lepakotähti laski päätään myötätuntoisesti ja katsoi Varpussydämeen.

"Varpussydän, toiveesi on luopua soturin urasta ja siirtyä klaanin vanhimpien joukkoon?

"Kyllä."

"Vuoriklaani kunnioittaa sinua kaikesta palvelusta, jonka olet antanut meille monen kuun ajan. Nyt pyydän Usvaklaania antamaan sinulle monta kuuta aikaa levätä." Vuoriklaanin klaaninvanhin, Laikkuvatsa tuli Varpussydämen viereen ja nuolaisi tämän korvaa.

"Varpussydän! Varpussydän!" klaanin kissat huusivat jälleen. Pian kaikki kissat rupesivat hajaantumaan ja Laikkuvatsa opasti Varpussydämen klaaninvanhimpien pesään.

Salamahäntä oli menossa vahtipaikalle, jossa Höyhenturkki ja Vinhamyrsky olivat olleet muutama auringonnousu sitten. Ruusutassu ja Vihertassu tulivat kuitenkin vielä onnittelemaan häntä. Oppilaat päästivät suustaan monenlaisia kysymyksiä ja Salamahäntää ärsytti se että hän ei saisi vastata niihin ennen seuraavaa auringonnousua. Salamahäntä kuitenkin osoitti hännällään heitä tulemaan lähemmäs ja kuiskasi heille.

"Minun pitäisi pysyä huomiseen saakka hiljaa. Se on perinne..." Oppilaat nolostuivat kuullessaan ja hyvästelivät Salamahännän ennen kuin kävelivät oppilaiden pesään yöpymään.

Salamahäntä hyppäsi kiven päälle ja tarkkaili kaukana näkyvää Kaksijalkalaa. Häntä harmitti, koska joutui olemaan kylmässä ilman hänen ystäviä. Jos haukka ei olisi hyökännyt, minulla olisi sentään ystäväni täällä...

|-| Luku 11 =

Luku 11

Aamu sarasti ja Lepakkotähti tepasteli kanervamättäiden ja katajapuiden ohi kunnes saapui Salamahännän vartiopaikalle.

"Valvojaiset ovat ohi ja saat luvan mennä nukkumaan sotureiden pesään. Onnea ja lepää hyvin." Lepakkotähti näytti piirteämmältä kuin ennen. Salamahäntä huokaisi helpotuksesta, maa tuntui vetävän häntä maaten. Salamahäntä käveli kunnes tunsi maan olevan yllättävän märkää ja upottavaa. Hän oli saapunut Kalliosuolle. Salamahäntä, miksi sinä olet tänne hoiperrellut? Mene leiriin!

Kun Salamahäntä pääsi sotureiden pesälle, hän lysähti lähimpään sammalmattoon. Sammalmaton seassa oli myös kosteaa jäkälää, joka tuntui mukavan pehmeältä. Sammalhäntä vaipui heti uneen.

Salamahäntä löysi pian itsensä Kaksijalkalasta. Hänen vieressään oli kiiltäväpintainen hirviö, josta hänen mestarinsa oli joskus maininnut. Hirviön alla hän näki kirkkaat ja tarkat kissan silmät. Salamahäntä hätkähti ja heräsi. Hän haistoi Ruusutassun hajun ja huomasi hänen viereensä laitetun oravan. Hän katsoi ja näki kirkkaan, häikäisevän auringon. Salamahäntä ravisteli itseään ja sammaltupsut putosivat hänen turkiltaan. Hän katsoi pentutarhaan ja näki pienen Myrskytassun. Silkkiturkki ja Hunajaraita juttelivat toisilleen. Hunajaraita ei ollut vielä synnyttänyt, mutta varmasti kohta. Salamahännälle tuli yhtäkkiä kateellinen ja yksinäinen olo. Hunajaraita oli ensimmäinen kissa, jonka kanssa hän oli leikkinyt ja hänestä olisi voinut tulla hyvä kumppani Salamahännälle.

Salamahäntä pudisteli päätään. Miksi olen nykyään näin kateellinen? Miksi en voi saavuttaa haaveitani?... Hän haukkasi palasen oravasta ja katseli Varpussydäntä ja Laikkuvatsaa jotka sukivat toistensa turkkeja. Salamahäntä huomasi kaukaisuudesta kiiltävän mustanruskean turkin vilahtavan kivien takaa. Lepakkotähti! Salamahäntä tunsi kuinka päällikön katse kutsui häntä. Mikä minussa on niin erikoista?

Kellertävä soturi käveli lähelle päällikköä ja näki tämän puhuvan varapäällikön kanssa.

"Jaksatko tulla mukaani?"

"Mitä varten?"

"Tarvitsen kissoja mukaani." Päällikkö vilkuili epäilevästi molemmille puolille klaania.

"Tulet mukaani Tihkuluolaan, tulethan? Näin kummallista unta, kissojen kuolemia, tumma kissa, pitkät hampaat ja salaman! Jos tämä tarkoittaa tuhoa klaanilleni niin sen en anna tapahtua!"

"Mutta miksi kerrot tämän kaiken minulle?" Salamahäntä kysyi. Päällikkö katsoi häneen luottavaisesti.

"Koska uskon sinuun... Sinusta tulisi hyvä päällikkö," hän hymyilee. Salamahäntä ei ollut nähnyt häntä noin iloisena. Salamahäntä kehräsi, mutta pian Lepakkotähti muutti mielialaansa.

"Meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi." Päällikkö sanoi ja huitaisi häntäänsä. Salamahäntä seurasi ja heidän perässään tuli Kuusenoksa ja ontuva Katajakynsi. Katajakynsi näytti jo vanhalta, ehkä hän muuttaisi pian klaaninvanhimpien pesään?

Hetken kuluttua he olivat tulleet Tihkuluolalle. Aurinko oli laskemassa. Lepakkotähti tepasteli reippaasti luolaan ja muut seurasivat perässä. Salamahäntä jäi vielä katsomaan luolan suulle. Luolan yläpuolella oli porrasmaiset kivet. Kellertävä soturi haisteli ilmaa ja haistoi sammaleen ja kosteuden. Ajatus luolan sisälle menemisestä värisytti Salamahännän jokaista karvaa.

"Oletko tulossa Salamahäntä?" Se oli Kuusenoksa. Hänen äänensä piristi Salamahäntää ja hän käveli luolaan.

"Onko kaikki hyvin?" Kuusenoksa seurasi katseellaan Salamahäntää kun hän tuli luolaan.

"Olen. Kaikki on hyvin..." Kuusenoksa meni syvemmälle luolaan ja Salamahäntä huokaisi. Tuonne pimeyteen ja kosteuteen minunko pitäisi mennä? Salamahäntä ei kohta nähnyt mitään ja hänestä tuntui ahdistavalta, minä hyvänsä hetkenä luolan seinät saattaisivat pettää ja se olisi hänen loppunsa. Kuusenoksa haistoi hänen pelontuoksunsa, mutta ei sanonut siitä hänelle. Nuoren soturin pitäisi vain luottaa aisteihinsa jolla hän pääsisi perille.

|-| Luku 12 =

Luku 12

Lepakkotähti ja tämän partio oli vihdoin saapunut määränpäähänsä, Tihkuluolan Tihkulammelle. Ilma oli raikasta ja virkistävää. Salamahännälle tuli turvallisempi olo ja unohti huolensa hetkeksi. Hän näki paremmin sillä valoa tuli luolaan kivenraosta. Salamahäntä pystyi kuulemaan kuiskauksia, Usvaklaanin kuiskauksia jotka kutsuivat ja tervehtivät häntä ystävällisesti. Tervetuloa, olemme odottaneet sinua.

"Niin kaunista..." Kuusenoksa sanoi ihaillen ja joi lammesta vettä. Hän vaipui pian uneen ja rupesi hengittämään hitaammiin. Salamahäntä epäili pitäisikö hänenkin juoda lammesta. Nuori soturi katsoi Lepakkotähteen ja päällikkö nyökkäsi rauhallisesti. Salamahäntä meni Kuusenoksan viereen ja lipoi vettä. Hän tunsi olonsa väsyneeksi ja näki kaiken sumenevan. Hän hätääntyi ja tunsi hukkuvansa, hän ei pystynyt liikkumaan ja vajosi pimeyteen.

"Salamahäntä, kaikki on kunnossa. Avaa vain silmäsi," Salamahäntä kuuli pehmeän ääneen sanovan hänelle. Hän avasi silmänsä ja näki jonkun hänelle tuntemattoman kissan hänen nenänsä edessä. Hän ei ollut Tihkuluolassa. Paikassa oli paljon usvaa ja siellä tuuli rauhallisesti.

"En kai minä ole k-kuollut?" Naaraskissa kikattaa hänelle, mutta pudistaa päätään.

"Et pikkuiseni. Olen Kultakuonon emo, Keltalehvä. Minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa." naaraskissa hymyilee hänelle lempeästi ja Salamahäntä nousee pystyyn. Hän erottaa paremmin Keltalehvän. Naaraan turkkinsa on sumun ja tähtien peitossa, turkki kellertävä ja hänen silmänsä kirkkaan vihreät.

"Mitä sinä haluat kertoa?"

"Pian tulee aika jolloin tapaat kissan pitkähampaisen, ole varuillasi! Häntä luulet luotettavaksi, vaikka mielessä liikkuu kunnianhimo..."

"Hetkinen... olen kuullut tuon aiemmin." Salamahäntä katseli isoäitiänsä ja tämä kosketti hänen kuonoaan. Salamahäntä näki näkyjä jostain tulevasta. Verta, hampaita, kuolemia, myrkkymarjoja, kaksi hohtavaa silmää.

"Näkemiin pikkuiseni," Keltalehvä sanoi ja haihtui tuuleen.

"Keltalehvä? Minne menet?" Salamahäntä jäi yksin ja kaikki muuttui usvaksi.

Salamahäntä hätkähti ja heräsi luolasta. Muut kissat olivat myös heräämässä. Kuusenoksa nousi ja pörhisteli turkistaan pisaroita. Katajakynsi tuntui nukkuvan vielä ja Lepakkotähti oli valmis lähtemään. Kuusenoksa katsoi huolestuneesti mestariinsa kun tämä ei tuntunut heräävän.

"Hengittääkö hän edes?" Salamahäntä kysyi epävarmasti ja Kuusenoksa tunnusteli Katajakynnen kylkeä. Se ei kohoillut ja ruumis tuntui kylmältä.

"Hän lähti Usvaklaaniin..." Kuusenoksa vakuutti ja he katsoivat vanhaa parantajaa surren.

"Meidän pitäisi sitten ottaa hänet mukaan Vuoriklaaniin-" Kuusenoksa keskeytti Lepakkotähden.

"Minusta tämä olisi hyvä paikka hänelle. Hän piti Tihkuluolasta."

"Jos kerran niin haluat, olethan nyt klaanisi virallinen parantaja."

He kävelivät takaisin Vuoriklaanin leiriin ja jättivät Katajakynnen Tihkuluolaan. Salamahäntä oli auttanut Kuusenoksaa hautaamaan vanhaa parantajaa. Salamahäntä tajusi kuinka paljon rakasti Kuusenoksaa, mutta ei voisi näyttää sitä hänelle. Kuusenoksa ei saisi rakastua sillä hän on parantaja. Se sattui Salamahännän tunteisiin aina kun hän sitä ajatteli. Salamahäntä tahtoi luovuttaa ettei hän koskaan tulisi saamaan Kuusenoksaa itselleen.

|-| Luku 13 =

Luku 13

Oli kulunut neljä auringonnousua Katajakynnen kuolemasta ja matkasta Tihkuluolaan. Salamahäntä käveli yksin pimeässä, Kaksijalkalassa eikä kukaan tiennyt siitä. Salamahännällä oli salaisuuksia. Rakkaus Kuusenoksaa kohtaan ja Kaksijalkalassa käynti.

Kun kellertävä soturi käveli pimeydessä, hän huomasi kuinka maahan tippui jotain valkoista. Lunta. Sitä tuli enemmänkin ja kohta maa olisi valkoisen peitossa. Salamahäntä käveli kaksijalan pesän luokse. Se hehkui lämpöä ja kellertävä soturi hyppäsi pesän valkoiselle aidalle. Hän näki kaksijalkojen tummat hahmot ikkunasta jotka vaikuttivat iloisilta. Yhdellä oli sylissään kissanpentu. Salamahäntä hyppäsi aidalta ja muisteli omia pentuaikojaan. Jos olisin syntynyt kotikisuksi, kaikki olisi vain helpompaa...

"Salamahäntä!" joku huusi häntä vihaisesti. Salamahäntä meni piiloon puskaan ja näki Vinhamyrskyn.

"Tiedän että olet täällä!" Salamahäntä kyyristyi ja yritti olla hiljaa. Vinhamyrsky oli varmasti haistanut hänet ja varmaan huomannut kellertävän soturin katoamisen. Vinhamyrsky tuli lähemmäs puskaa jossa Salamahäntä oli ja hyökkäsi häneen kimppuun.

"Typerä karvapallo! Eikö Tuhkasiipi opettanut sinulle mitään?"

"Vinhamyrsky, mikä sinuun on mennyt?"

"Olen vain uskollinen klaanilleni, niin sinunkin pitäisi!" kollit murisivat ja mauikuivat niin kovin, että kaksijalka kuuli sen ja tuli ulos pesästään. He juoksivat pakoon kun se karjaisi vihaisesti.

"Salamahäntä... En voi uskoa tätä. Haluatko sinä... kotikisuksi? Eikö ystävyytemme merkitse mitään sinulle?" Harmaa soturi kysyi uhkaavasti, mutta paljon rauhallisemmin kuin äsken. Salamahäntä loi häneen vihaisen katseen ja pysyi hiljaa.

"No? Sano jotain! Mitä sinä oikein salailet?"

"En mitään!"

"Tuota en ainakaan usko! Ensin olet rakastunut Kuusenoksaan, sitten tämä ja mitä vielä?"

"Se että varastit Hunajaraidan minulta." Kun Vinhamyrsky kuuli tämän, hän tuli hyvin vihaiseksi ja raapaisi Salamahännän poskea. Vinhamyrsky lähti pois ärsyyntyneenä eikä katsonut häneen. Kellertävän soturin poskesta valui verta ja veritipat putosivat lumeen värjäten sen punaiseksi. Mitä olin mennyt sanomaan... Taisin menettää juuri parhaan ystäväni. Minun olisi varmaan parasta nukkua täällä yön yli.

Salamahäntä tunsi kuin joku olisi tuijottanut häntä. Kaksijalan pesän hirviön alla oli kiiluvat silmät. Soturi näki vihdoin tämän kissan kokonaan. Se oli ruskea, juovikas ja vahva kolli joka lähestyi häntä.

"Kuka sinä olet?" Salamahäntä sanoi inhoten kollille. Kolli virnistää soturille salaperäisesti.

"Nimeni ei ole tärkeä. Olen vain vaeltelija. Olen kulkenut polkuja pitkin, Suuren sillan ylittänyt ja saapunut tänne. Kutsu minua Vaeltajaksi."

"Mitä sinä tahdot... Vaeltaja?"

"Noh, voin tehdä sinulle mitä tahansa. Voin esimerkiksi päästä eroon kissoista joista et pidä..." Hän nuoli tassujaan huolellisesti.

|-| Luku 14 =

Luku 14

Vuoriklaanissa kaikki oli hyvin. Lepakkotähti kuitenkin ihmetteli Salamahännän katoamista. Hunajaraita oli synnyttänyt kolme pentua. Viime yönä oli myöskin ollut pakkasta ja maa on huurteen peitossa.

"Mitkä olisivat hyvät nimet pennuilemme?"

"Kävisikö... Pakkaspentu?" Vinhamyrsky ehdottaa pienelle, vaaleanharmaalle pennulle.

"Hyvä on, Vinhamyrsky. Se on kaunis nimi... Entäs tälle kollille?"

"Minusta Harmaapentu olisi hyvä. Entäs viimeinen pentumme?" Vinhamyrsky kysyy ja Hunajaraita miettii hetken.

"Ukkospentu..." Vinhamyrsky ei ehdi sanoa vastaan. Hän tietää kenen nimeen se viittaa, mutta yrittää olla välittämästä. He olivat kuitenkin hänen pentujaan. Vinhamyrsky ymmärtää kyllä miten rakas pentuaikoijen ystävä Salamahäntä oli Hunajaraidalle. Myöskin Vinhamyrskylle.

"Pakkaspentu, Harmaapentu ja Ukkospentu." Hunajaraita nuolaisee jokaista pentua. Pakkaspentu on vaaleanharmaa naaras, Ukkospentu kellertävä ja juovikas niin kuin emonsa ja Harmaapentu tietenkin harmaa, jolla on valkoinen hännänpää. Vinhamyrsky hymyilee riemukkaasti ja on niin iloinen että voisi räjähtää. Höyhenturkki tulee katsomaan pentuja.

"He ovat kauniita! Mitkä nimet?"

"Pakkaspentu, Harmaapentu ja Ukkospentu."

"Tiedätkö muuten, Vinhamyrsky, missä Salamahäntä on? Hän varmasti haluaisi nähdä pennut myös."

"No siihen en osaa vastata," hän sanoo tylysti. Häntä ei edes kiinnosta nyt missä tämä "ystävä" on. Jääviksen pentu, Myrskypentu katsoo silmät säihkyen pieniä ja heiveröisiä pentuja.

"He ovat nii-in pieniä!" Myrskypentu miukuu ja Silkkiturkki tulee nuolemaan hänen päälakea.

Puskat rapisevat ja Salamahäntä tulee. Hänellä on mukanaan vieras kissa, joka saa Vinhamyrskyn selkäkarvat nousemaan.

"Kuka tämä on, Salamahäntä? Missä olet ollut?" Lepakkotähti tuli pesästään nähdessään kellertävän soturin. Salamahäntä selitti kuka tämä kissa oli ja kertoi että tämä tahtoisi liittyä klaaniin.

"Liittyä klaaniimme?" Lepakkotähti mietti hetken hartaasti. "Hyvä on, mutta mikä on nimesi?"

"Minulla ei ole varsinaista nimeä..."

"Ei nimeä? No sitten pyydän Usvaklaania valaisemaan kasvonsa tähän kissaan. Sinun nimesi olkoon... Pitkähammas!" Lepakkotähti pitää pikaisen puheen ja menee sitten pesäänsä. Hän vielä kuitenkin puhuu pikaisesti Salamahännälle ja katsoo olkansa yli soturiin.

"Sinä varmaan voit näyttää hänelle paikkoja. Ja pidäkkin häntä silmälläsi", Salamäntä katsoo Lepakkotähden menoa. Naavaverho pesän suulla liikahtaa kun Lepakkotähti menee pesän sisälle.

Salamahäntä esittelee Pitkähampaalle paikkoja ja lopulta he päätyvätkin pentutarhalle. Hunajaraidan pennut nukkuvat sikeästi emonsa kyljessä ja hännän suojassa.

"Hetkinen, mitä te täällä teette?" Vinhamyrsky sihahtaa ja pudottaa jäniksen Hunajaraidan viereen.

"Esittelen Pitkähampaalle vain paikkoja..."

"Jos tuo rähmäkäpälä tulee vielä askeltakin lähemmäs pentujani, niin revin tuon korvat irti", Vinhamyrsky murisee. Hunajaraita avaa silmänsä ja huomaa Salamahännän.

"Tervehdys Salamahäntä. Näitkö jo pentuni? Tässä ovat Pakkaspentu, Ukkospentu ja Harmaapentu", Hunajaraita maukuu ja Vinhamyrsky pyörittelee silmiään.

"Kuka hän on olevinaan?" Vinhamyrsky kysyy.

"Olen Pitkähammas ja tahdon auttaa klaanianne. On ilo tavata teidät", Pitkähammas virnistää niin että hänen pitkät hampaat tulevat esiin. Vinhamyrsky murisee.

"Voisitko häipyä?"

"Rauhoitu Vinhamyrsky. Ei hän ole tekemässä mitään pahaa..." Hunajaraita katsoo Salamahäntään lempeästi.

"Tule Pitkähammas. Ehkä me voisimme jatkaa matkaa", Salamahäntä tokaisee ja katsoo vaivaantuneesti.

|-| Luku 15 =

Luku 15

Lepakkotähti oli ottanut rajapartioon mukaansa Tuhkasiiven, Salamahännän, Ruusutassun, Pitkähampaan ja Omenaviiksen. Eilinen partio oli haistanut Yöklaanin hajuja Vuoriklaanin rajalla, metsässä. Salamahäntä ei ollut kuullut paljon muista metsän klaaneista, mutta tietää että niitä on kolme Vuoriklaanin lisäksi. Niityklaani sijaitsee niityllä ja sen päälikkö on Västäräkkitähti, Suoklaani tietenkin suolla ja sen päälikkö on Kettutähti, Yöklaani metsässä ja sen päällikkö taas on Hiilitähti.

"Katsokaa! Yöklaanin sotureita!" Ruusutassu kuuluttaa.

"Riistanvarastajia! Miten he kehtaavat!" Omenaviiksi sähisee ja meinaa hyökätä Yöklaanin soturien kimppuun, mutta Lepakkotähti ehtii pysäyttämään hänet hännällään.

"Seittiraita, selittäisitko mitä teet rajallamme varastamassa riistaa tovereidesi kanssa?" Lepakkotähti sanoo tyynesti vaaleanharmaalle, raidalliselle naaraskissalle.

"Ai teidän alueella? Ei enää kauan. Meidän klaani näkee nälkää ja teillä tätä reviiriä riittää," Seittiraita murisee suussaan orava.

"Kuuntele Seittijalka. Meidänkin klaanissa riehuu sairaus, mutta se ei anna sinulle oikeutta varastaa klaanimme ruokaa-"

"Ei vai? Me emme todellakaan lähde täältä ilman saalista jonka olemme ansainneet! Me emme lähde täältä ilman taistelua!"

"Mutta sinä et ole klaanisi päällikkö. Mitä päällikkösi sanoisi tästä?"

"Hiljaa hiirenaivo. Minä olen varapäällikkö ja hyvin pian päällikkö. Ja kun olen päällikkö, minä saan päättää mitä tehdään", Seittiraita hyppää Lepakkotähden kimppuun ja yksi Yöklaanin sotureista tulee Tuhkasiiven kimppuun. Hän tietää, että Tuhkasiipi sairastaa ja on heikko.

"Älä edes yritä!" Salamahäntä hyökkää Yöklaanin soturin kimppuun ja puree tämän niskaa. Tumma soturi murisee ja raapaisee Salamahännän lapaa. Verta tippuu lumelle. Salamahäntä irrottaa otteensa tuskasta ja tumma soturi livahtaa pakoon.

"Auh! Päästä irti!" Salamahäntä kuulee pienen oppilaan huutavan kauhuissaan. Ruusutassu! Salamahäntä rientää oppilaan luoksee niin nopeasti kuin pystyy eikä kipu haittaa häntä. Kilpikonnakuvioinen kissa puree oppilaan kaulaa eikä suostu lopettamaan. Salamahäntä suutahtaa nähdessään tämän.

"Taistelisit kokoisiasi vastaan... Hän on vasta oppilas!" Kilpikonnakuvioinen naaras nostaa päänsä ja nuolee veren suupielestään. Salamahäntä puree naarasta häntään ja tämä lähtee pakoon. Ruusutassu henkäisee helpottuneesti ja yskii muutaman kerran.

"Oletko kunnossa? Sinut pitäisi viedä parantajan luokse ettei haavasi tulehdu."

"Kyllä minä vielä kestän", Ruusutassu nousee pystyyn. Hänen haavastaan vuotaa vielä kerta ja hän yrittää pestä sen puhtaaksi.

Kun Salamahäntä katsoo aukiolle, hän näkee Lepakkotähden jonka alla on ärsyyntynyt Seittiraita. Taistelu on luultavasti pian ohi. Muutama Yöklaanin soturi on vielä voimissaan, mutta eivät halua enää taistella.

"Älkää lopettako v-!" Seittijalka sanoo klaaninsa sotureille, mutta Lepakkotähti ehtii tukkia Yöklaanin varapäällikön suun tassullaan.

"Taistelu on ohi Seittiraita. Lopeta", Lepakkotähti sanoo rauhallisesti ja päästää hetken päästä Seittiraidan vapaaksi. Varapäällikkö on ärsyyntynyt ja nostanut karvansa pystyyn.

"Tämä ei jää tähän, Lepakkotähti. Tämä ei jää tähän." Lopulta Yöklaanin kissat pakenevat. Salamahännälle tulee kylmät väreet ja katsoo päällikköönsä. Lepakkotähti näyttää rauhalliselta, mutta Salamahäntä pystyy jotenkin arvelemaan että tämäkin tuntee epävarmuutta sisällään.

|-| Luku 16 =

Luku 16

Oli kulunut neljänneskuu Vuoriklaanin ja Yöklaanin riidasta. Valkoyskään sairastui vain enemmän kissoja Vuoriklaanista. Varapäällikkön, Tuhkasiiven, valkoyskä oli pahentunut ja muuttunut viheryskäksi. Salamahäntä oli huolissaan Tuhkasiivestä ja Lepakkotähdestä. Molemmat heistä olivat sairastuneet. Myös Hunajaraidan kaksi pentua sairastivat. Kuusenoksalla oli paljon huolehdittavaa eikä se auttanut, että oli kylmä lehtikato.

Salamahäntä siirsi katseensa vieressään istuvaan Pitkähampaaseen. Tämä nuolee tassujaan.

"Kenetköhän Lepakkotähti valitsisi uudeksi varapäälikökseen?" Pitkähammas tokaisee. Salamahäntä katsoo tummaan kolliin hiekan hämmentyneenä.

"Tuhkasiipi on vielä ihan hyvässä kunnossa... ainakin vielä."

"Tietenkin... Mutta koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuuden tuulet tuovat tullessaan", Pitkähammas vastasi ja Salamahäntä tuhahtaa. Hän katsoo Kuusenoksaan ja luulee tämä tarvitsevan apua.

"Ehkä voisimme auttaa Kuusenoksaa?"

"Ai minäkö? Ei kiitos, Salamahäntä. Minä en ole parantaja enkä tule olemaan."

"En nyt ihan tarkoittanut sitä tuolla tavalla... Tarkoitin, että voisimme vaikka käydä hakemassa kissanminttua, joka olisi juurikin mainio lääke viheryskään."

"Tjaa. Taidanpa kuitenkin jättää väliin", Pitkähammas sanoi ja lähti soturien pesään lämmittelemään.

Salamahäntä käveli Kuusenoksan luokse joka tuli juuri päällikön pesästä.

"Hei Kuusenoksa," Salamahäntä tervehti ja parantaja näytti säikähtäneeltä.

"Ai hei Salamahäntä. En nähnyt tuloasi", Kuusenoksa hymähti.

"Ajattelin että tarvitset varmaan jonkun apua... Ehkä voisin käydä hakemassa kissanminttua?"

"Voi, se olisi mahtavaa ja tulisi hyvään käyttöön! Käy toki hakemassa, mutta otathan jonkun mukaasi. Pitkähampaan?"

"Hän ei halunnut tulla."

"Ota sitten vaikka joku oppilas. Minun mielestä voisit ottaa molemmat oppilaat, Vihertassun ja Ruusutassun, mukaasi. Heillä kun on "ylimääräistä" puhtia."

"Kiitos neuvosta, Kuusenoksa", Salamahäntä kehräsi parantajalle ja lähti katsomaan oppilaiden pesää.

"Salamahäntä! Salamahäntä!" oppilaat huusivat pesästä. Kuusenoksan kertoma oli ihan totta.

"Hei vaan. Tarvitsin apuanne, sillä olen menossa Kaksijalkalaan hakemaan kissanminttua. Kuusenoksa ehdotti, että tulisitte mukaani."

"Mahtavaa! En malta odottaa pääseväni Kaksijalkalaan", Vihertassu maukui.

"Haluan kuitenkin, että käyttäydytte kuin oppilaat. Ettehän te ole enää pentuja."

"Ei tietenkään! Mehän olemme jo melkein sotureita. Varmasti kun Lepakkotähti tervehtyy", Ruusutassu sanoo ja virnuilee.

Kolmikko kävelee suon ohi ja saapuvat pian rajalle. Salamahäntä tarkistaa vielä ja haistelee ilmaa. Hän päättää testata oppilaiden taitoja.

"Mitä haistatte?" Molemmat oppilaista raottivat suitaan.

"Laimean koiran ja kaksijalan hajun", Vihertassu vastasi.

"Ja kaamean hirviön löyhkän!" Ruusutassu jatkoi. Salamahäntä oli vakuuttunut.

"Hyvä. Jatketaan matkaa."

Pian he tulevat Kaksijalkalaan. Salamahäntä tuntee epävarmuutta hetken, mutta ei pysähdy pitkäksi aikaa. Hän hyppää aution kaksijalanpesän aidalle ja katsoo puutarhaan. Salamahäntä luulee löytäneensä puskan kissanminttua ja hyppää pesän pihalle. Oppilaat tulevat hänen perässään. Salamahäntä haistelee puskaa ja haistaa kissanmintun vahvan tuoksun.

"Tässähän sitä on. Ottakaa kissanminttua, mutta älkää kaikkia jotta sitä riittäisi vielä seuraaviksi vuodenaijoiksi", Salamahäntä sanoi ja noukkii suuhunsa muutaman oksan vahvan hajuista kasvia.

Myöhemmin he palaavat takaisin Vuoriklaaniin. On ilta ja aurinko näkyy horisontissa. Salamahäntä saa yllättäen ensimmäisen oppilaansa, Myrskytassun, Jääviiksen tyttären ja Salamahäntä on tyytyväinen.

"Toivottavasti opetat minulle paljon", oppilas oli sanonut. Hän osasi olla iloinen vaikka olikin menettänyt emonsa hyvin nuorena.

|-| Luku 17 =

Luku 17

Salamahäntä tuntee jatkuvaa ärsyttävää tunnetta. Hän nousee verryttelemään ja yrittää nukahtaa uudelleen. En todellakaan saa unta... Hän kävelee pois pesästä ja hengittää kylmän yön raitista ilmaa.

Kuu loistaa kirkkaasti taivaalla. Kun Salamahäntä on hetken ulkona, hän kuulee jonkun rapisevan. Ihan kuin joku kävelisi tuolla... mutta se on varmaan pelkkä kauris tai jänis. Salamahäntä lähtee kuitenkin kävelemään suuntaan, mistä hän kuuli äänen. Hän hiippailee ja piiloutuu kuusen taakse. Salamahäntä erottaa pimeydessä kahden kissan turkit. Yöklaanin kissoja! Salamahäntä jää kuuntelemaan, mutta kissat eivät puhu mitään. Toinen kissoista verryttelee ja raapii puuta kynsillään. Minun pitää kertoa tästä Lepakkotähdelle!

Salamahäntä lähtee varoivaisesti pois tilanteesta ja lopulta juoksee Vuoriklaanin leiriin. Lepakkotähti herää kun Salamahäntä säntää hänen pesäänsä.

"Salamahäntä, mikä on?"

"Yöklaanin kissoja. He ovat meidän rajallamme."

"Joten se siis tapahtuu... Yöklaani hyökkää", Lepakkotähti katsoo järkyttyneesti Salamahäntään.

"Klaanin kissoja on varoitteva", päällikkö sanoo ja lähtee hätääntyneenä pesästään. Hän hyppää suurelle kivelle ja maukuu kissat koolle. Kissat heräävät hämmentyneenä ja tulevat paikalle. Lepakkotähti kertoo kuulemastaan. Hunajaraita kuuntelee peloissaan ja pitää lujasti pentujaan luonaan. Rupeaa satamaan.

"En uskonut tämän päivän tulevan... Klaanini, elän viimeistä elämääni eikä Tuhkasiipikään ole paranevassa kunnossa. Minun on siis nimitettävä uusi varapäällikkö. Olen puhunut tästä Tuhkasiivelle ja hän siirtyy klaaninvanhimpiin", Lepakkotähti näytti harkitsevan sanojaan ja siirsi nyt katseensa klaanin kissoihin. Hän lukitsee katseensa Salamahäntään.

"Joten, Vuoriklaanin kissat. Kuulkaa minua, kun nimitän uuden varapäällikön. Lausun nämä sanat Usvaklaanin edessä jotta esi-isämme voivat kuulla ja hyväksyä valintani", Lepakkotähti sanoo ja sulkee silmänsä.

"Uusi varapäällikkömme on... Salamahäntä." Lepakkotähti avaa kiiltävät silmänsä ja katsoo Salamahäntään. Kellertävä soturi katsoo yllättyneenä.

"Kiitos Lepakkotähti... Olen yllättynyt, mutta lupaan hoitaa tehtäväni", kellertävä soturi sanoo ja klaani rupeaa onnittelemaan häntä. Myrskytassu tulee puskemaan mestariaan, Salamahäntää. Salamahäntä voi jopa tuntea jotain pientä ylpeyttä vanhassa ystävässään, Vinhamyrskyssä, häntä katsellessa. Salamahäntä on kuitenkin epävarma pystyykö hän hoitamaan kaikki varapäällikön tehtävät ja ottaa taakkansa niskoilleen. Hän ei ollut edes kouluttanut Myrskytassua vielä täydeksi soturiksi... Lisäksi hän olisi hyvin lähellä päälliköksi tuloa.

Salamahäntä istuu päällikön pesän vieressä Myrskytassun kanssa ja Höyhenturkki tulee juttelemaan hänelle.

"Voinko auttaa jossakin?"

"En oikein tiedä. Ruusutassu ja Vihertassu menivät jo auttamaan Kuusenoksaa... Menisitkö vaikkapa auttamaan pesien vahvistamisissa?"

"Selvä varapäällikkö Salamahäntä", Höyhenturkki sanoo vitsikkäästi. Salamahäntä nolostuu.

"Ei sinun tarvitse kutsua minua varapäälliköksi. Pelkkä Salamahäntä kelpaa."

"Selvä... Missä muuten on Pitkähammas? Se sinun ystäväsi?" Salamahäntä katsoo ympärilleen.

"Outoa. En ole oikeastaan nähnyt häntä. Noh, hän varmaan tulee jossain vaiheessa esiin."

Myöhemmin päivällä Lepakkotähti tulee esiin pesästään. Sade oli hetkeksi pysähtynyt ja Lepakkotähti rupeaa keräämään joukkoja. Sota on alkanut. Lepakkotähti katselee klaaninsa kissoja.

"Salamahäntä, Höyhenturkki, Naakanlaulu, Vinhamyrsky, Kultakuono, Minttuläikkä ja Sumukukka tulevat mukaani sotimaan. Te muut saatte jäädä puolustamaan leiriä ja olette varuilanne!" Lepakkotähti toteaa.

"Kuusenoksa ja Ruusutassu saavat tulla mukaan, vaikka ette osallistu taistelemaan. Te huolehditte haavoittuineista sotureistamme." Kissat katsovat epävarmoina toisiinsa, osa hyvin itsevarmasti ja valmiina taistelemaan. Hunajaraita katsoo huolestuneena kumppaniinsa ja nuolee Vinhamyrskyn poskea.

"Voimia, Vinhamyrsky", Hunajaraita sanoo vielä kumppanilleen ja kissajoukko lähtee pois leiristä syvälle metsään. Alkaa satamaan.

|-| Luku 18 =

Luku 18

Hetken kävellettyä kissajoukko pysähtyy. He kuulevat hälyttävän sähinän ja joku tönäisee Salamahännän märkään maahan. Yöklaanin kissat! Salamahäntä tönäisee kissan päältänsä ja juoksee kauemmas. Kissa jahtaa häntä ja hän rapaisee tämän naamaa. Yöklaanin kissoja on joka puolella.

"Seittiraita!" Lepakkotähti huuta inhoten.

"Öm, väärin. Nimeni on Seittitähti." Seittitähti siristää silmiään ja virnistää. Salamahäntä pysähtyy mutta hänen kimpuunsa hyökkää taas uusi kissa, joka lähtee pian hänen kimpustaan. Pitkähammas?!

"Pitkähammas? Mistä ihmeestä sinä tupsahdit? Et sinä ollut mukanamme kun tulimme tänne", Salamahäntä sanoo ärtyisästi. Pitkähammas ei vastaa vaan säntää kissojen joukkoon eikä Salamahäntä enää erottanut häntä turkkien väläyksistä. Salamahäntä huomaa Vinhamyrskyn, jonka kimpussa on kaksi vihollissoturia. Kellertävä soturi rientää auttamaan vanhaa ystäväänsä. Hän ei kuitenkaan ehdi kun yksi soturi ehtii kaataa hänet. Salamahäntä tuntee kuinka pikkukiviä tippuu kalliolta. Hän katsoo varovaisesti alas ja huomaa, että hän on lähellä pudota. Pudotus ei ole kuitenkaan suuri. Salamahäntä kääntää kylkeään ja potkaisee takajaloillaan vastusta. Hän nousee nopeasti ja tönäisee kissan alas, joka putoaa kyljelleen pusikkoon.

Salamahäntä huomaa Lepakkotähden aukiolla, joka peruttaa askeleitaan väijyvästä Seittitähdestä. Salamahäntä on jo lähestymässä, mutta silloin jokin Yöklaanin kissoista syöksyy häntä päin ja tönäisee hänet kalliolta. Salamahäntä vierii kalliota pitkin ja laskeutuu sammaleelle. Nouseminen sattuu ja hän yskäisee.

"Oletko kunnossa Salamahäntä?" Ruusutassu kysyy kallion reunalta.

"Olen olen", Salamahäntä nousee ja hyppää kivelle jotta pääsisi takaisin kalliolle. Mutta hän järkyttyy kuullessaan kauhun rääkäisyn. Ruusutassu juoksee Salamahännän suuntaan Yöklaanin soturi perässään. Salamahäntä juoksee heidän peräänsä metsään. Salamahäntä näkee Ruusutassun litistyneen Yöklaanin soturin tassuihin. Oppilas vuotaa verta ja soturi nostaa käpäläänsä.

"Ruusutassu! Ei!" Salamahäntä ei kestä katsoa ja hän juoksee Ruusutassun luokse. Yöklaanin soturi puree Salamahäntä ja tämä raapaisee vihollissoturin kuonoa. Vihollissoturi lähtee pois.

"Ruusutassu? Olethan... sinä vielä kunnossa?" Salamahäntä näkee syvän viillon oppilaan kaulassa ja tämä katsoo Salamahäntä kirkkailla silmillä.

"Ruusutassu... Sinä et saa luovuttaa!" Salamahäntä yrittää saada oppilasta tajuihinsa, mutta tämä katsoo vain tuskissaan. Salamahäntä tuntee sisällään tunteiden sekamelskaa. Ruusutassu kuolisi eikä hänestä voisi tulla soturia, Vuoriklaanin soturia.

"M-miksi tämän pitää päättyä näin?... Minusta... ei tule koskaan s-soturia. En pääse näkemään sitä kun... sinusta tulee päällikkö", Ruusutassu sanoo.

"Ei, sinusta tulee soturi. Minä nimitän sinut jos se on Usvaklaanin mielestä oikein", Salamahäntä sanoi ja tärisee kylmyydessä.

"Usvaklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Ruusutassu, tästä hetkestä alkaen sinut tunnetaan nimellä... Ruusuruska." Ruusutassu katsoo vielä Salamahäntään ja hymyilee onnesta. Ruusutassu kuitenkin sulkee silmänsä ja Salamahäntä tuntee hänen ruuminsa kylmenevän. Salamahäntä huokaisee ja laskee vielä päänsä naaraan pehmeälle turkille.

Salamahäntä nousee ja kuopii Ruusutassun ruumiin päälle lunta. Kellertävä soturi tuntee että häntä tarkkaillaan ja hän kääntää katseensa taakseen. Seittitähti ponnistaa häntä kohti terävät kynnet teroitettuina ja tähdäten hänen kaulaansa kohti.

Salamahäntä tekee äkkiliikkeen ja juoksee täyttä vauhtia alamäkeen. Hän voi tuntea miten Seittitähti juoksee hänen perässään. Hän on liian nopea! Seittitähti on jo melkein saavuttanut hänet. Salamahäntä pysähtyy nopeasti huomatessaan välin kallion ja lohkareen kohdalla. Kellertävä soturi katsoo taakseen ja näkee lähestyvän Seittitähden, joka on hengästynyt.

"Vieläkö yrität paeta?! Taistele!" Yöklaanin päällikkö sähisee. Salamahäntä ei uskalla. Hän ei yksinkertaisesti halua. Seittitähti tuijottaa soturia hetken syvänsinisillä silmillään ja pian säntää Salamahäntää päin.

Salamahäntä tuntee jollain tavalla ajan hidastuneen. Hän hyppää kivelle ja Seittitähti tulee perässä, mutta Seittitähti liukastuu ja jää roikkumaan. Hänen kyntensä ovat lujasti kiinni kivessä ja sammaleessa, mutta hän pikku hiljaa rupeaa liukumaan ja samalla voihkii. Salamahäntä ei ehdi tarpeeksi nopeasti auttamaan Yöklaanin päällikköä ja tämä putoaa kallion ja lohkaren väliin. Koska lohkare heiluu, se liskaa puolet kissasta alleen ja murtaa Seittitähden selkärangan.

Salamahäntä hätkähtää kuulleessan Seittitähden mourunnan ja lähtee etsimään häntä. Kissat ovat tulleet paikalle huomatessaan Yöklaanin päällikön kadonneen. Salamahäntä näkee Lepakkotähden tulevan nojaten Minttuläikkään. Hän on haavoittunut! Salamahäntä jatkaa etsimistä ja huomaa harmaan turkin lohkareen vierestä. Salamahäntä tarttuu Seittitähteä niskasta ja siirtää tämän pois lohkareen luota. Soturi huomaa kuinka ruumis ei pistä vastaan, ei vastaa tai tunnu enää lämpimältä. Hän jättää päällikön ruumiin paljalle kohdalle maasta ja yksi Yöklaanin sotureista tulee nuolemaan Seittitähden turkkia.

Vaikka Seittitähti oli ollut uhka Vuoriklaanille, Salamahäntä tuntee pientä myötätuntoa tätä kohtaan ja syyttää itseään hänen kuolemasta. Mutta miksi? Hän oli vihollisemme. Tummahahtuva, Seittitähden vieressä ollut kissa, tarttuu Seittitähdeä niskasta ja rupeaa kantamaan tätä pois päin. Niin myös monet muutkin Yöklaanin kissoista rupeavat lähtemään pois. Taistelu oli virallisesti ohi.

Lepakkotähti kävelee hämmentyneen ja mietteliään Salamahännän viereen.

"Hyvää työtä. Seittitähti ei enää tule olemaan ongelma Vuoriklaanille."

"Mutta minä tapoin hänet. En halunnut tehdä sitä..."

"Mutta niin sen piti mennä. Miten olisimme muutenkaan päässet hänestä eroon? Elämään kuuluu syntymiä ja kuolemia, kuolemilta et voi välttyä", Lepakkotähti vastasi ja nojaa itseään Minttuläikkään.

|-| Luku 19 =

Luku 19

Taistelu oli ohi ja niinpä Vuoriklaani päätti juhlia voittoaan. Soturit ja oppilaat olivat ahkeroineet tuodessaan tuoresaalista niin että sitä riitti jokaiselle. Salamahäntä istui vahdissa päällikön pesän vieressä. Vaikka kaikki oli nyt hyvin, oli myös useita kissoja kuollut. Salamahäntä ajatteli ja haisteli raikasta ilmaa. Ruusutassu, Tuhkasiipi, Seittitähti... Kaikki heistä kuolleita. Salamahäntä huokaisi, mutta yritti ajatella posiitivesti. Hänen pitäisi kuitenkin jatkaa eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menneitä.

Vinhamyrsky istui Salamahännän vieressä hiljaisena, mutta heidän välit olivat lopulta korjaantuneet.

"Minun ei olisi pitänyt koskaan suuttua sinulle. Olethan ystäväni", Vinhamyrsky sanoi.

"Niin... Eikä minunkaan olisi tarvinnut tulla kateelliseksi sinulle. En varsinaisesti tarvitse kumppania... Onhan minulla sinut ja olen klaanini varapäällikkö. En voisi olla iloisempi ja minun pitäisi tyytyä siihen mitä minulla on nyt", Salamahäntä vastasi ja Vinhamyrsky katsoi ystäväänsä liikuttuneena. Salamahäntä hymyili, mutta rupesi tuntemaan äkillisesti levottomuutta. Jotain on pielessä.

"Salamahäntä... Lepakkotähti tahtoisi puhua sinulle." Kuusenoksa oli tullut Salamahännän luokse huolestunut katse silmissään.

"M-mitä? Onko jotain tapahtunut?"

"Tule ennen kuin on myöhäistä."

Salamahäntä seurasi parantajaa nopein askelin päällikön pesälle.

"Salamahäntä?" Lepakkotähti nosti päätään ja yskäisi. "Sinäkö siellä?" Kuusenoksa käveli ja asetti lätäkössä kostutetun sammaleen päällikön otsalle. Lepakkotähti rupesi yskimään.

"Onko jokin vialla?" Salamahäntä yritti pysyä rauhallisena, mutta hän ei pystynyt olemaan huoletta.

"Minun täytyy kertoa sinulle jotain hyvin tärkeää..." Lepakkotähti yritti puhua mahdollisimman selvästi, mutta yskiminen keskeytti sitä. "...Elän viimeistä henkeäni, tuskin kovinkaan kauan enää." Ajatus Lepakkotähden kuolemasta järkytti ja sai Salamahännä karvat nousemaan. Hän ei haluaisi päälliköksi, ei ainakaan näin pian.

"Tiedän, että ajatus tulla päälliköksi ja se vastuun kantaminen järkyttävät. Mutta muista, että minäkin ol-olin joskus nuori ja uusi päällikkö. Tulet to-tottumaan si-siihen, lupaan sen", Lepakkotähti sanoi ja katsoi tummilla ruskeilla silmillään myötätuntoisesti varapäällikköönsä.

"Vaikka lähdenkin, tulen silti olemaan luonasi ja tukenasi vielä mon-monta vu-vuodenaik-..." Lepakkotähden ääni hiljeni, silmät ummistuivat ja otsa rypistyi. Hänen päänsä veltostui, käpälät koukistuivat ja hän sähisi kivusta.

"Lepakkotähti?! Älä lähde vielä! Lepakkotähti?" Lepakkotähti avasi silmänsä vielä hetkeksi ja hymyili.

"Näkemiin Salamahäntä... Pidä huolta klaanista", Lepakkotähti sanoi hiljaisella äänellä ja pian hänen katseensa lasittui eikä kylki enää kohoillut.

"Ei..." Salamahäntä kuiskasi ja tunsi hännän kyljellään. Kuusenoksa...

"Kaikki tulee olemaan hyvin", Kuusenoksa maukui rauhallisella äänellä ja silitteli hännällään Salamahännän kylkeä. "Sinusta tulee hyvä päällikkö."

|-| Luku 20 =

Luku 20

"Tällä hengellä annan sinulle toivoa. Muista sitä aikoina jolloin toivosi on melkein hävinnyt. Muista ettet saa koskaan luovuttaa", Usvaklaanin Lepakkotähti sanoi Salamahännelle ja kosketti kuonollaan tulevaa päällikköä. Rauhalliset ajatukset täyttivät Salamahännän mielen.

"Tuntekoot kaikki sinun uudella nimelläsi, Salamahäntä tästä hetkestä lähtien olet klaanisi päällikkö: Salamatähti." Usvaklaanin kissat rupesivat toistamaan Salamatähden nimeä. Hän kehräsi ja loi lempeän katseen joukossa istuvaan Ruusuruskaan. Häneltä Salamatähti oli saanut rakkauden hengen.

Yhtäkkiä kaikki usvaklaanilaiset hävisivät tiehensä ja kaukaa Salamatähteä kohti tuli ukkopilviä. Salamatähti olisi tahtonut juosta pakoon, muttei saanut jalkojaan liikkeelle. Salamatähti räpäytti silmiään ja näki ympärillään vuoriklaanilaisia, jotka hiitaasti joka ikinen, paitsi keskellä oleva, lyyhistyivät maahan. Ukkospilvi tuli vielä lähemmäs ja rupesi salamoimaan, joka sai yksinäinen kissan juoksemaan pakoon. Salamatähti oli hämillään, mutta tunnisti pitkähampaisen kissan hahmon Pitkähampaaksi. Onko Pitkähammas petturi? Salamatähti ajatteli.

Salamatähden silmät rävähtivät auki ja hän tunsi kylmät tassunsa vatsan alta. Kuusenoksa oli myös heräilemässä.