FANDOM




Pelon virtaus
kuva
Kirjoittaja CookieCandyCat
Päähahmo Harmaakynsi, Lakkatähti
Tilanne Keskeneräinen
Kronologia
Edellinen Salamatähden salaisuus
Seuraava Sammalklaanin alku

Pelon virtaus on tarina kuinka tulva meinaa tuhota klaanit ja aiheuttaa myös ongelmia monelle kissalle.

Hahmolista

Vuoriklaani

Päällikkö:

Salamatähti: Vaaleankeltainen kolli, jolla on paksu häntä; Käpytassun mestari.

Varapäällikkö:

Harmaakynsi: Harmaa kolli, jolla on tummempia raitoja sekä valkoinen hännänpää.

Parantaja:

Kuusenoksa: Tummanruskea sileäturkkinen pieni naaras.

Soturit:

Naakanlaulu: Tummanharmaa kolli; Koivutassun mestari.
Myrskysydän: Sinertävänharmaa naaras, jolla on vihreät silmät.
Omenaviiksi: Vaaleanruskea vahva kolli; Kipinätassun mestari.

Oppilaat:

Käpytassu: Pieni ruskea kolli, jolla on pörröinen häntä.
Koivutassu: Vaaleanharmaa hoikka naaras, jolla on tummempia juovia.
Kipinätassu: Kolli, jolla mustaharmaa turkki.

Kuningattaret:

Hunajaraita: Hunajanvärinen pitkäkarvainen naaras, jolla on meripihkan väriset silmät.
Höyhenturkki: Valkoinen naaras, jolla on vaaleanharmaita läikkiä.

Klaaninvanhimmat:

Silkkiturkki: Valkoinen pehmeäturkkinen naaras.
Sumukukka: Vaaleanharmaa naaras, jolla on tulenväriset silmät; ajan myötä kuuroutunut.
Kultakuono: Keltainen kolli, jolla on kullanvärinen kuono.

Suoklaani

Päällikkö:

Lakkatähti: Oranssiturkkinen naaras, jolla juovia sekä valkoiset tassut; Pajutassun mestari.

Varapäällikkö:

Joutsenkaula: Siro sileäturkkinen valkoinen naaras.

Parantaja:

Mähkäviiksi: Ruskean kirjava paksuturkkinen kolli.

Soturit:

Tyrnipiikki: Oranssi kolli, jolla takkuinen turkki; Puolukkatassun mestari.

Oppilaat:

Pajutassu: Harmaa kolli, jolla tummia täpliä.
Puolukkatassu: Punaisenruskea naaras.

Niittyklaani

Päällikkö:

Kirkastähti: Valkoinen naaras, jolla on vaaleanruskeita läikkiä.

Varapäällikkö:

Pihlajaviiksi: Punainen kolli

Parantaja:

Sinikukka: Tummansiniharmaa naaras, jolla on siniset silmät.

Soturit:

Vuokkopilkku: Valkoinen kolli, jolla on terälehden muotoisia pilkkuja

Oppilaat:

Hiekkatassu: Hyvin vaalean kellertävä naaraskissa.

Yöklaani

Päällikkö:

Tummatähti: Tummanharmaa kolli, jolla on pehmeä turkki.

Tarina

Esinäytös

On hiirenkorvan aika ja lähiaikoina on ruvennut lumi sulamaan ja on hyvin märkää, myös välillä pilvistä saattaa tihkuttaa vettä. Vuoriklaanille on tullut uusi varapäällikkö, Harmaakynsi. Harmaakynsi makaa luolassaan ja katsoo kuinka luolan aukon reunoilta tippuu pisaroita. Kukaan muu vuoriklaanilainen ei ole herännyt vielä. Haarmakynsi raapii maata kärsimättömästi ja huokaisee. Hän on jo kyllästynyt jokapäiväiseen sateeseen ja kosteuteen.
"Harmaakynsi", Nuori oppilas tulee hänen luokse.
"Käpytassu? Miksi et ole nukkumassa?", Harmaakynsi nyppii sammaltukkoa ja kysyy.
"Minua ei väsytä... ja on kylmäkin", Nuori oppilas pörhisti turkkiaan.
"Ymmärän..." Harmaakynsi oli sanomassa jotain, mutta Käpytassu ehti jo sanoa.
"Voimmeko mennä aamupartiolle? Minä en vaan jaksa nukkua", Käpytassu totesi.
"Ei varmaan tähän aikaan kannattaisi..." Harmaakynsi sanoo, mutta kun hän huomaa Käpytassun surullisen ilmeen, hänen on pakko suostua. Käpytassu iloitsee ja Harmaakynsi kehottaa oppilaan olevan hiljempaa, ettei tämä herättäisi koko klaania. Pian he saavat kiinni pari vesimyyrää ja hiiren.

Luku 1

Kun Aurinko on noussut, ovat kaikki nousseet pesistään. Vuoriklaanin päällikkö, Salamatähti on ilahtunut Käpytassun ja Harmaakynnen tuomisista.
"Olette näköjään nousseet aikaisin ja hakeneet vähän riistaa. Ihme, että löysitte edes jotain. On ollut melko kosteaa", Päällikkö toteaa ja katsoo nuorta ruskeaa oppilasta.
Pian Salamatähti meni juttelemaan parantajalle. Vuoriklaanin parantaja on tarkka, nokkela ja ihan kuin hän osaisi lukea muiden ajatuksia, sillä hän tietää hyvin kaikki yrtit ja lääkkeet. Hänen nimensä on Kuusenoksa, tummanruskea, pieni naaras, jolla on tummanvihreät silmät. Salamatähti on ruvennut katselemaan taivasta paljon enemmän ja hän näyttää olevan huolissaan jostain. Onko Usvaklaani lähettänyt hänelle viestin? Onko jotain kamalaa tulossa?
"Minun pitää nyt mennä, Harmaakynsi, koska minun mestarini odottaa...", Käpytassu sanoi kiirehtien.
"Selvä. Muista katsoa onko Kipinitassu tulossa. Hän on poikani" , Harmaakynsi huomautti.
"Hyvä on..." Käpytassu lähti juoksien mestarinsa mukana harjoittelemaan. Harmaakynsi naurahti, mrrau, ja muisteli vielä niitä aikoja kun hänen pentunsa, Koivutassu ja Kipinätassu olivat pieniä karvapalloja, jotka olivat aina kiinnostuneita tarinoista eivätkä millään halluneet nukkua. He olivat aina hyvin vikkeliä ja piti aina tarkistaa etteivät he karanneet pentutarhasta.
Harmaakynsi näki kuinka aurinko oli kirkas ja loisti keskellä taivasta ja partio toi riistaa. Harmaakynsi päätti ottaa riistakasasta pullean pikkulinnun ja meni aterioimaan kumppaninsa, Myrskysydämen viereen. Kun hän oli syönyt, aurinko oli laskemassa. Hän päätti mennä pesäänsä nukkumaan.
Harmaakynsi huomaa olevansa jossain tyhjässä paikassa, mutta pian hän näkee mouruavia ja huutavia kissoja. Pisaroita ropisee Harmaakynnen turkille ja hänen edessään virtaa suuri joki. Hän on hämillään ja näkee pentunsa sekä kumppaninsa toisella puolella. Hän huomaa myös oppilaan, joka yrittää pysytellä pienen puun oksalla, mutta oksi pettää ja hän tippuu. Harmaakynsi säpsähtää ja hyppää virtaukseen, mutta virtaus on niin voimakas ja hän uppoaa.
"Harmaakynsi!" Joku huutaa hänen nimeään ja kaikki muuttuu valkoiseksi...
"Harmaakynsi, on aika herätä", Lempeä ääni muuttuu sadepisaroiden tihkumiseksi ja Harmaakynsi huomaa olevansa pesässään. Hän nousee ja huokaisee. Kaikki oli onneksi unta, hän luuli jo kuolevansa. Hän menee makaamaan ja hengittää hetken rauhallisesti. Ulkona on kaatosade, juuri sellainen kuin hänen unessaan. Harmaakynsi säpsähtää hetkeksi ajaksi. Voisiko oikeasti se oikeasti tapahtua?
"Kaikki kissat kokoukseen! Tämä on hyvin tärkeää asiaa!" Klaanin päällikkö käskee klaanin koolle.
"Tule, Harmaakynsi!" Myrskysydän, joka oli jo ollut hereillä, hoputti Harmaakynttä.
Vuoriklaanin kissat, vanhasta nuoreen juoksivat, hölkkäsivät ja kävelivät suuren kivilohkaren eteen, jossa johtajan oli tapana istua kun hänellä oli jotain tärkeää kerrottavana. Kun kaikki olivat koolla, Salamatähti maukaisi merkin siitä, että kokous oli alkanut.
"Vuoriklaanin kissat, olette varmaan jo huomanneet kuinka lumi on sulannut ja vettä sataa. Tämä voi olla merkki siitä, että tulva saattaa tulla!" Harmaakynsi säpsähti. Hänen unensa voi siis tulla todeksi.
"Suoklaani ja Niittyklaani voivat olla siis vaarassa, joten meidän pitää antaa heille suoja täältä." Moni kissa päästi vihaisen tuhahduksen ja toiset taas hyväksyviä ääniä. Salamatähti hyppäsi kiven päältä ja lähti pesänsä luokse. Moni Vuoriklaanin kissa oli huolissaan.

Luku 2

Suoklaanin puolella on paljon lätäköitä ja ojat virtaavat nopeasti. Suoklaanin päällikkö, Lakkatähti mietiskelee pienen kiven päällä ja samalla katselee Suoklaanin kissojen toihuja. Hän on nähnyt unia ja näkyjä tulvasta ja huomannut kuinka vesi vain nousee.
”Tervehdys, Lakkatähti. Kuinka voitte?” Suoklaanin parantaja tuli Lakkatähden luokse.
”Ihan hyvin, Mähkäviiksi. Toivottavasti kenellekkään ei käy huonosti... Tosin pelkään vain, että kuitenkin käy”, Mähkäviiksi nyökkäsi ja ymmärsi, että Lakkatähti oli huolissaan. Suoklaaniin oli syntynyt juuri pieniä pentuja. Tulva voisi yllättää milloin vaan, sillä vesi nousee hyvin nopeasti ja pennut voivat olla vaarassa, koska pentutarha on melko matalla oleva kolo.
”Älä huolehdi, Lakkatähti”, Mähkäviiksi kehräsi ja meni katsomaan klaaninvanhimpia. Lakkatähti huokaisi ja katsoi taivasta. Rupesi satamaan ja Lakkatähti huokaisi uudestaan.
Myöhemmin Lakkatähti meni pesäänsä ja katsoi pentuja, jotka läiskivät lammikkoa. Ne vinkuivat riemusta ja pelästyivät nähdessään heidän kasvonsa heijastuneina lammikkoon. Sade oli loppunut melkein juuri äsken. Pian yksi pennuista kompastui ja kastoi itsensä. Se pentu rupesi vinkumaan, mutta sen sisarukset nauroivat. Lakkatähtikin rupesi vähän hymyilemään, mutta pian se katosi kun hän ajatteli vikiseviä pentuja ja kuinka he pärjäisivät hurjan tulvan. Pentujen emo tuli itkun kuultuaan hakemaan pennut takaisin pesään.
"Usvaklaani...", Lakkatähti katsoi ylös taivaalle ja jatkoi.
"Pidä meistä huolta, Anna meille voimia, jotta pärjäisimme suuren tulvan... kaikki eivät vielä tiedä, että tulva on tulossa", Lakkatähti laski päänsä ja pisti silmänsä kiinni.
Seuraavana päivänä Lakkatähti heräsi kun pisara oli osunut hänen kuonoonsa ja hän huomasi kuinka pesän katto vuosi.
"...Voi ei! Minun on päästävä katsomaan koko klaania!" Lakkatähti huolestui ja juoksi pesästään ulos. Hän näki kuinka oja oli täyttynyt vedestä ja sen reunalla oli poikasia jotka läyskyttivät sitä. Oja lainehti ja tuuli heilutteli oksia.
"Tulkaa pois! Se voi olla...", hän keskeytti kunnes yksi poikasista meni virran mukana vinkuen.
"EI! Näin ei saa tapahtua!", hän juoksi pennun perässä ja nappasi sen hampaillaan. Poikanen oli litimärkä ja vikisi. Lakkatähti oli väsynyt ja huolissaan, mutta onneksi kaksi pentua olivat jo totelleet ja katsoivat märkää sisarustaan.
"Onko hän kunnossa?", yksi pennuista kysyi ja Lakkatähti nyökkäsi. Lakkatähti katsoi märkää pentua ja käski näitä lähteä emonsa kanssa pois ojan luota. Kun pennut juoksivat pois, Lakkatähti totesi, että tulva on alkanut.

Luku 3

"Lakkatähti!", huusi Niittyklaanin päällikkö, Kirkastähti. Lakkatähti kääntyi Kirkastähteä päin.
"Kirkastähti? Onko jokin vialla?", Kirkastähti katsoi maahan hetken aikaan mutta sai sanottua jotain.
"Lakkatähti, täällä on pahasti vialla. Yksi klaaninvanhimmista on jo karannut ja...", Kirkastähti keskeytti ja Lakkatähti nyökkäsi, joka tarkoitti, että hän ymmärsi.
"Ymmärän, Kirkastähti, mutta tämä on vasta alkua. Et saata tietää vielä mitä on edessä. Yksi pennuista meinasikin jo hukkua, mutta onneksi ehdin pelastamaan hänet" Kirkastähti katsoi maahan ja nyökkäsi. He miettivät hetken.
"Minun mielestä meidän pitäisi koota koko klaani ja lähteä metsään päin. Ihan varmuuden vuoksi", Lakkatähti kertoi. Kirkastähti katsoi klaaniinsa päin ja oli samaa mieltä. He sopivat, missä he tapaavat pian ja lähtevät kokoamaan klaanejaan.
Lakkatähti menee katsomaan, jokaista pesää ja pyytää kaikkia tulemaan ulos. Kissat ovat ihmeissään, kunnes Lakkatähti kertoo, mitä on tekemässä. Silloin heidän kasvot muuttuvat huolestuneiksi. Emot ovat huolissaan pennuista ja käskevät vahvoja soturia kantamaan pentujaan, jotta he pääsisivät metsälle asti kunnossa. Pian hetki koittaa ja Niittyklaanin kissat tulevat Suoklaanin rajalle odottamaan. Lakkatähti tervehtii Kirkastähteä ja he katsovat metsää. Yhtäkkiä tuuli rupeaa heiluttamaan puita rajusti ja sade yltyy. Pennut vinkuvat ja klaaninvanhimmat yrittävät pysyä tyyneinä. Yksi klaaninvanhimmista huokaisee. Se on vanha rähjäinen kolli ja haluaa puheenvuoron.
"Minä en enää kestä tälläistä pelleilyä! Olen kyllästynyt tälläiseen! Usvaklaani ei voi auttaa meitä tälläisessä. Minä luovutan, ryhdyn kotikisuksi", Lakkatähti käänsi päätään hämmästyneenä, mutta ei voinut enää estää kollia, joka oli jo ylittänyt ojan, joka erottaa Suoklaanin Kaksijalkalasta. Lakkatähti katsoo maahan ja käskee klaaneja kävelemään metsään päin. Sade vaan yltyy ja yltyy ja se piiskaa kissojen turkkeja.
"Yäh, mutaa! Turkkini sottaantuu!" Yksi siniharmaan värinen naaras voihkii. Kirkastähti käskee kestämään ja olemaan hiljaa. Heidän pitäisi lopettaa voihkiminen, sillä tämä on vasta alkua. Yksi Suoklaanin kissoista murahtaa.
"Oletko sinä joku pöllö? Te Niittyklaanin kissat sitten pelkäätte vettä? Kasvata itsellesi siivet, Sinikukka!" Kolli murahti. Lakkatähti käski olemaan hiljaa ja toivoi, että ei aloittettaisi yhtään mitään riitaa. Kun he olivat vihdoin metsän rajalla, päälliköt laskivat kaikki kissat. Pian Kirkastähden kasvoille ilmeistyi hätääntynyt katse.
"Hetkinen... Missä on Hiekkatassu?!" Niittyklaani hätääntyi ja he katsoivat ympäriinsä. He kuulivat kaukaa epämääräistä mourunaa. Lakkatähti käski klaanien mennä odottamaan metsän suojaan. Kirkastähti, Tyrnipiikki, Mähkäviiksi ja Lakkatähti menivät katsomaan. Hiekkatassun silmät olivat hädästä kankeana ja hänen häntänsä on pöröllään. Hän huusi apua, sillä hän on jäänyt jumiin uppoutumaan.
"Apua! Auttakaa, Usvaklaani! Haluan pois täältä! Olen liian nuori kuolemaan", Hiekkatassu oli hädissään ja näytti siltä, kuin hän itkisi. Mähkäviiksi käski Hiekkatassun käydä makuulle, mutta hän totesi, että Hiekkatassu oli varmasti nyrjäyttänyt jalkansa. Hän ei enää kestäisi kovin kauan. Hiekkatassu oli järkyttynyt, mutta Tyrnipiikki tarjoutui kantamaan Hiekkatassua, kun he saisivat nostettua tämän. Tyrnipiikki otti kiinni Hiekkatassun niskasta, muut työnsivät. Hiekkatassu pääsi pian onneksi pois ja Tyrnipiikki otti hänet selkäänsä.

Luku 4

"Onko hän elossa?!" Hiekkatassun emon näköinen kissa huutaa, kun Tyrnipiikki laskee Hiekkatassun lammikon viereen. Hiekkatassu on vielä elossa, sillä hän hengittää, mutta on hyvin väsynyt.
"Kyllä hän tokenee," Mähkäviiksi sanoo ja painelee märkää sammalta Hiekkatassun haavalle puhdistaakseen haavaa. Hänen emonsa nuolee tämän päälakea. Lakkatähti käskee muiden jatkamaan matkaa ylöspäin Vuoriklaanin leirille.
"Meidän pitää jatkaa nyt matkaa. Ehkä Vuoriklaanin parantajalla on jotain yrttejä tähän kipuun," Mähkäviiksi toteaa ja Tyrnipiikki kantaa taas Hiekkatassua. Hänen emonsa kulkee tyttärensä lähellä huolehtien tämän voinnista. He rupeavat kävelemään kallioita kohti ja ohittavat pari jokea, jotka ovat yllättävästi nousseet. Pian Mähkäviiksi, Tyrnipiikki, Kirkastähti ja Lakkatähti saavuttavat kahden klaanin sekasorron. Kissat ovat pysähtyneet tuhisemaan ja riitelemään, mikä polku on oikea reitti.
"Minusta tuo oikea polku johtaa sinne!" Täplikäs kolli murisi. Pari muuta kissaa väittivät taas vasenta polkua. Lakkatähti ei enää kestänyt riitelyä vaan käveli riitelevien kissojen keskelle.
"Tuollainen saa luvan riittää! Sovitaan, että suora polku johtaa Vuoriklaaniin! En kestä tälläistä. Hävetkää," Lakkatähti sylki sanat suustaan ja kissat jäivät katselemaan päällikköä. Osa katsoi tassujaan häpeissään ja nolostuneina. Päälliikkö oli nähnyt kaiken. Lakkatähti valitsi suoran polun ja kulki sitä ärsyyntyneenä. Kirkastähti käveli Lakkatähden vieressä hiljaisena. Enää ei kuulunut paljon mitään, paitsi parin pennun vinkunaa.
"En halua, että klaanimme suuttuvat toisilleen. Vaikka olemme erilaisia, tässä on jo ihan tarpeeksi huolia," Lakkatähti sanoi kuiskaten Kirkastähdelle. Kirkastähti vain nyökkäsi vastaukseksi. Pian kalliot rupesivat näkymään mäntyjen takaa.
Vuoriklaanin kissat olivat kasanneet pesiensä ympärille suojia. Ne eivät tulisi kovin paljon kestämään, mutta silti suojaisivat joltain. Vuoriklaanin leirin pinta oli hyvin liukas. Pian jostain päin metsää kantautuu kissojen mourunaa.
"Kuuletteko Vuoriklaani? Niittyklaani, Suoklaani ja Yöklaani ovat tulossa!" Salamatähti kertoi. Hän menee varovasti alas kalliota ja menee muita klaaneja vastaan.

Luku 5

Niittyklaani ja Suoklaani oli saatu nyt Vuoriklaanille, kunnes Salamatähti tajusi ettei Yöklaanista näkynyt vielä mitään. Missä he viipyvät? Onneksi kauan ei tarvinnut odottaa, kun joukko märkiä kissoja saapui Vuoriklaanin kalliolle. Joukon katseissa kuitenkin oli jotain kummallista. Sitten Yöklaanin päällikkö, Tummatähti rupesi puhumaan.
"Tervehdys kaikkien klaanien jäsenet. Haluaisin kertoa teille kaikille Yöklaanin päätöksestä... Me häivymme metsästä", Muiden klaanien jäsenet olivat ihmeissään ja katsoivat toisiinsa. Salamatähti pyysi kaikkien olla hiljaa ja antoi Tummatähdelle luvan jatkaa.
"Tiedämme, että olette ihmeissänne ja haluatte meidän jäävän, mutta onko meitä oikeasti koskaan kaivattu? Meitä on melkein aina syytetty riistan varastamisesta. Mutta syy siihen, miksi lähdemme on siksi, koska saimme viestin Usvaklaanilta. Se käski meidän paeta, se käski meidän etsiä uuttaa paikkaa klaanilemme. Emme ansaitse tälläistä kohtelua." Kun Tummatähti lopetti lauseensa, Yöklaanin kissat käänsivät selkänsä ja jättivät muut klaanit. He eivät edes katsoneet taakseen tai jääneet hyvästelemään läheisiään.
Syntyi hetken hiljaisuus. Osa kissoista oli surullisia siitä ja myös yllättyneitä siitä, että Yöklaani lähti vain tuosta vain. Metsässä olisi nyt vain kolme klaania eikä se tuntuisi samalta ilman Yöklaania. Joillakin kissoilla oli varmasti suhteita Yöklaanin kissoihin, eivätkä he ehtineet hyvästellä heitä. Heidän mieli olisi varmaan masentunut ja sydämeen jäänyt arpi.
"Vai, että sillä lailla", yksi tumma kissa sanoi ja katsoi tassuihinsa. Harmaakynsi istui Salamatähden vieressä ja käänsi päätään. Salamatähti tiesi mitä Harmaakynsi tarkoitti katseellaan, Mitä me nyt teemme?
Rupesi tihkuttamaan. Sitä valui vartaloa pitkin. Niityklaanin kauniisti siistityt turkit kastuivat ja tarttuivat nahkaan. Kallioon pudostui pieniä puroja jotka suurenivat koko ajan. Salamatähti näki kuinka vettä täynnä Niittyklaanin ja Suoklaanin leirit ovat. Mähkäviiksi kuljetti ontuvaa Hiekkatassua parantajan pesälle. Siellä Kuusenoksa ottaa hänet vastaan ja käskee hänet makuulle. Pian hän painelee jotain tahnaa haavalle. Salamatähti katselee Kuusenoksaa ihaillen. 

Huomio! Aion kirjoittaa tarinasta joskus paremman version joten ei mielellään kommentteja tähän vielä. Tämä tarina on vanha joten siinä on tönkköä kieltä ja kirjoitusvirheitä

Esinäytös

Oli aikainen hiirenkorvan aika, lehtikadon loppu. Aurinko oli sulattanut jo jäätä ja lunta.
Harmaakynsi nukkui pesässä muiden soturien kanssa, pesän ovella. Oksasta roikkunut pisara tippui hänen nenän päälleen ja herätti hänet.

Luku 1

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki