Soturikissat fani Wiki
Register
Advertisement

<tabber> Pääsivu =

Tuhkatassu kansi

Tämä kertoo Tuhkatassun tarinan eri tavalla. Mitä jos Tuhkatassu ei olisi loukkaanutunut Ukkospolulla? Tarina käydään myös Tuhkatassun näkökulmasta.

Tuhkatassu (myöh. kirjoissa Tuhkamarja) on Erin Hunterien keksimä kissa.


Myrskyklaani[]

Päällikkö[]

Sinitähti - siniharmaa naaras, jonka kuonon ympärillä on hopeisia juovia

Varapäällikkö []

Tiikerikynsi - suuri, tummanruskea raidallinen kolli, jolla on epätavallisen pitkät etukynnet

Parantaja []

Keltahammas - vanha, tummanharmaa naaras, jolla on leveät, tasaiset kasvot; entinen Varjoklaanin jäsen

Soturit[]

Valkomyrsky - suuri valkoinen kolli; Hiekkatassun mestari
Mustaraita - solakka, mustaharmaa raidallinen kolli; Tomutassun mestari
Pitkähäntä - vaalea kolli, jolla on sysimustat raidat; Nopsatassun mestari
Vinhatuuli - vikkelä raidallinen kolli
Pajuturkki - hyvin vaalean harmaa naaras, jolla on epätavalliset siniset silmät
Hiiriturkki - pieni tummanruskea naaras
Tulisydän - komea kellanpunainen kolli; Tuhkatassun mestari
Harmaaraita - pitkäkarvainen, vankkarakenteinen harmaa kolli; Saniaistassun mestari

Oppilaat[]

Hiekkatassu - vaalean kellanpunainen naaras
Tomutassu - tummanruskea raidallinen kolli
Nopsatassu - mustavalkoinen kolli
Tuhkatassu - tummanharmaa naaras
Saniaistassu - kullanruskea raidallinen kolli

Kuningattaret[]

Hallaturkki - kissa, jolla on kaunis valkoinen karvapeite ja siniset silmät
Juovanaama - kaunis raidallinen kissa
Kultakukka - kissa, jolla on vaalean kellanpunainen karvapeite
Pilkkuhäntä - vaalea raidallinen naaras; vanhin pentutarhan kuningattarista

Klaaninvanhimmat[]

Puolihäntä - suuri ja tummanruskea raidallinen kolli, jonka hännästä puuttuu osa
Pikkukorva - harmaa kissa, jolla on erittäin pienet korvat; Myrskyklaanin vanhin kolli
Laikkuturkki - pieni mustavalkoinen kolli
Yksisilmä - vaaleanharmaa naaras; Myrskyklaanin vanhin kissa; käytännössä sokea ja kuuro
Kirjohäntä - nuorempana kaunis kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on kauniin kirjava turkki

|-| Luku 1 =

Luku 1[]

(Luku 16 kirjasta Tuli ja jää; Tuhkatassun näkökulma)
  Sade jatkui koko yön aina aamuun asti. Auringonhuipun hetkeen menneessä taivas oli alkanut seljetä. Aukiolla vallitsi synkeä tunnelma, kun klaani odotti uutisia päälliköstään.
  Mestarini, Tulisydän oli antanut minulle ja veljelleni, Saniaistassulle vapaapäivän. Olimme pitkästyneitä ja katselimme aukiolle oppilaiden pesästä. Tulisydän oli käynyt katsomassa päällikköämme, Sinitähteä joka oli sairastunut valkoyskään.
  Sinitähden pesää peittävä jäkäläverho heilahti äkisti ja sieltä ryntäsi Hallaturkki. Hän juoksi aukion halki Keltahampaan pesään ja palasi hetken päästä parantaja kintereillään. Katselin jännittyneenä mitä oli tapahtunut. Tulisydän oli mennyt tarkastamaan tilanteen. Näin kuinka Hallaturkki puhui jotain Tulisydämelle. En tarkkaan kuullut mitä he puhuivat, mutta arvelen ettei se liitynyt mihinkään hyvään asiaan.
  Sitten yhtäkkiä leirin ulkopuolelta kantautui terävä ulvahdus. Tomutassu tulla tupsahti aukiolle ja liukui käpälillään Tulisydämen viereen. Minun oli pakko mennä lähelle kuuntelemaan. Kuolen tylsyyteen!
"Tiikerikynsi lähetti minut", hän läähätti. "Minulla on viesti Sinitähdelle."
"Sinitähti on sairas", Tulisydän vastasi. "Et voi mennä sisään." Tomutassu heilautti häntäänsä kärsimättömänä.
"Tiikerikynnen täytyy tavata hänet Ukkospolun luona. Asia on erittäin kiireinen."
"Mikä hätänä?" Tulisydän uteli, mutta vastaukseksi sai vain Tomutassulta mulkaisun.
"Tiikerikynsi pyysi Sinitähteä", hän tuhahti. "ei kotikisua, joka teeskentelee soturia!" Tulisydän paljasti kyntensä. Peräännyin askeleen taakse. Kohta he varmasti tappelevat!
  "Sinitähti ei voi lähteä leiristä", hän murisi, luimisti korvansa ja tukki kehollaan päällikön pesän oven. Keltahammas tuli Sinitähden pesästä Tomutassun ja Tulisydämen luokse. "Tulisydän on oikeassa." Tomutassu katsoi parantajaa.
"Tiikerikynsi löysi todisteita siitä, että Varjoklaani on käynyt reviirillämme", hän intti. "Se on tunkeutunut metsästysmaillemme!" Tulisydämen oli pakko uskoa ja hän irvisti. Keltahammas keskeytti heidät, häntä viesti ei kiinnostanut.
 "Tulisydän. Satutko tietämään, kasvaako Kaksijalkalassa kissanminttua?"
"Kissanminttuako?" Tulisydän toisti. 
"Tarvitsen sitä Sinitähdelle", parantaja selitti. "Se on lääkeyrtti, jota en ole käyttänyt moneen kuuhun, mutta luulen, että siitä on apua. Kasvilla on pehmeät lehdet..." En kuunnellut loppuun kaikkea. Minua ei niinkään kiinnostaneet kasvit ja lääkkeet. Tahdon olla soturi, yhtä hyvä kuin Tulisydän!
  "Entä Tiikerikynsi?" intti Tomutassu.
"Tiikerikynnen täytyy toistaiseksi tulla toimeen omillaan!" Keltahammas tiuskaisi. Innostuin, voisinko olla mahdollisesti avuksi? Loikin lähemmäs heitä. "Missä asiassa hänen täytyy tulla omillaan?" nauin jännittyneenä, mutta Tulisydän hiljensi minut. Tahdoin vain olla avuksi!
"Varjoklaani saattaa jo olla reviirillämme!" Tomutassu sihisi. 
"Missä Valkomyrsky on?" Keltahammas kysyi.
"Hän partioi Autinkokivillä Hiekkatassun ja Hiiriturkin kanssa", Tomutassu vastasi. Keltahammas nyökkäsi.
"Sinitähti on sairas, ja Tulisydän lähtee noutamaan kissanminttua, joten emme voi lähettää enempää sotureita pois leiristä. Jos Varjoklaani todella on reviirillämme, se saattaa hyökätä. Se on tehnyt niin ennekin", hän muistutti synkästi.
  "Jos saan haettua kissanminttua kyllin nopeasti voin käydä Tiikerikynnen luona ja palata tänne kertomaan hänen viestinsä Sinitähdelle", Tulisydän ehdotti. Tomutassun silmissä välähti.
"Niin, mutta hän haluaa, että Sinitähti näkee itse todisteet. Varjoklaani on jättänyt tuoresaaliin tähteitä meidän puolellemme Ukkospolkua!" Keltahammas vaiensi hänet murahdukselle.
"Sinitähden ei tarvitse nähdä todisteita. Varapäällikön sanan pitäisi riittää", hän kähisi. Tomutassu halusi saada tahtonsa läpi.
"Tiikerikynnelle täytyy vain kertoa, että Sinitähti ei pääse tulemaan. Ilmoitan sen hänelle, kun olen hakenut kissanminttua", Tulisydän sanoi. "Missä hän on?"
"Minä lähden!" Tomutassu sähähti. "Luuletko, että olet minua parempi viestinviejä, koska olet soturi ja minä pelkkä oppilas?" Tomutassu loi Tulisydämeen vihaisen katseen. Miten vaikeaa tämän asian selvittely voi olla? Keltahammas joutui taas keskeyttämään heidät.
  "Klaani tarvitsee suojelua, kun Tulisydän on poissa!" hän sähisi Tomutassulle korvat luimussa. "Etkö..." En kuunnellut enempää siitä. Minua pitkästytti se, että he eivät tuntuneet saavan mitään sovintoa. Minä olisin ollut paljon nopeampi tuossa jutussa.
"Kerro, missä Tiikerikynsi on."
"Palaneen saarnipuun luona aivan Ukkospolun reunalla", Tomutassu vihdoin sanoi.
"Hyvä", Keltahammas murahti. "Lähde matkaan, Tulisydän! Nopeasti!"
  Tulisydän syöksyi aukion halki ja seurasin häntä perässä kiirehtien.
"Tulisydän! Odota!"
"Palaa pesääsi, Tuhkatassu", hän maukui lapansa yli hidastamatta vauhtia.
"Niin, mutta minä voisin viedä Tiikerikynnelle viestin, kun sinä haet kissanminttua!" Tulisydän pysähtyi ja kääntyi kohti minua. Luulenpa ettei hän siihen suostu.
"Tuhkatassu. Jos lähistöllä liikkuu Varjoklaanin partioita, sinun täytyy jäädä leiriin." Miksi, Tulisydän? 
"Palaa pesääsi", hän kehotti uudelleen. Tulisydän ei jäänyt odottamaan, vaan ryntäsi pois leiristä. Minun on pakko viedä viesti Tiikerikynnelle!
  Kun en enää nähnyt Tulisydämestä merkkejä, lähdin juoksemaan Ukkospolkua päin. Palaneelle saarnipuulle, Ukkospolun reunalle.

|-| Luku 2 =

Luku 2[]

(Luku 16 kirjasta Tuli ja jää; Tulitähden näkökulmassa)
  Syösyin oppilaiden pesälle ja työnsin pääni sisään. Vain Saniaistassu oli siellä, nukkumassa yksinään.
"Missä Tuhkatassu?" kysyin. Saniaistassu kohotti päätään unisesti. "Öh, mitä?"
"Tuhkatassu! Missä hän on?"
"Ei aavistustakaan", vastasi Saniaistassu ymmällään. Työnsin pääni ulos ja katselin ympärille aukiota. Pohdin mitä tehdä. Minulla ei ole aikaa etsiä Tuhkatassua yksinään, enkä halua muiden tietävän, että hän on kadonnut... Harmaaraita! Harmaaraita voisi jäljittää Tuhkatassua sillä aikaa, kun etsisin Tiikerikynnen. Kiruhdin sotureiden pesälle ja menin sisälle. Harmaaraidan makuusija oli tyhjä. Missä hän nyt on? Juuri kun tarvitsisin häntä! Tuhkatassun pitäisi selviytyä omin voimin, kunnes olen kertonut Tiikerikynnelle, että Sinitähti on sairas. 
 Suuntasin takaisin piikkihernetunneliin ja suuntasin kohti Ukkospolkua. Haistoin Tuhkatassun hajun ilmassa... Tietenkin! Hän oli lähtenyt yksinään Tiikerikynnen luo! Mutta miten typerästi hän olikaan toiminut...
 Haistoin jo Ukkospolun kauhean löyhkän ja voin jo kuulla sen hirviöt. Yhtäkkiä kuulen tömähdyksen, matalan ulvaisun. Tuhkatassu? Juoksin nopeasti katsomaan, mitä oli tapahtunut.

|-| Luku 3 =

Luku 3[]

(Tapahtuma ennen Tulisydämen tuloa; Tuhkatassun näkökulma)
  Saavuin Ukkospolulle. Tähyilin, mutta en nähnyt Tiikerikynttä. Menin aavistuksen lähemmäs Ukkospolkua. Sitten näin hänet, Tiikerikynnen Ukkospolun toisella puolella. Tiikerikynsi nopeasti hiippaili minua päin, mutta tajusi jotain.
"Hetkinen... Missä Sinitähti on?" Tiikerikynsi oli jähmettynyt Ukkospolulle. Hän ei ollut tyytyväinen.
"H-hän on sairastunut j-ja ei pääse tulemaan", sanoin hänelle. Hänen meripihkanväriset silmänsä kiiluivat vihasta. 
  Kuulimme suhinaa, lähestyvän meitä. Kaksi valoa. Tiikerikynsi oli jähmettynyt kauhusta. 
"Tiikerikynsi!" huusin kauhusta. Hirviö lähestyi ja osui soturiin. Hän päästi ulvaisun ja hirviö kiisi ohi. Näin elottoman näköisen soturin maassa. Katsoin kauhuissani kun verta pulppusi hänen haavasta etutassussa. 
"Tiikerikynsi?" soturi ei vastannut. Hän oli varmaan menettänyt tajunsa. Menin nopeasti Ukkospolulle ja yritin raahata Tiikerikynnen ruumiin pois Ukkospolulta. Soturin ruumis oli painava ja se oli veressä.
  "Tuhkatassu? Mitä tapahtui?" se oli Tulisydän. Hän tuli auttamaan minua ja saimme Tiikerikynnen pois Ukkospolulta. 
"Tulisydän... Olen pa-pahoillani"
"Ei se ollut sinun syytäsi", Tulisydän kietoi häntänsä ympärilleni lohduttavasti. Tämä oli varmasti ensimmäinen kerta kun hän huomioi minut. 
"Mi-minä vain kerroin, e-ettei Sinitähti pääse t-tulemaan. Hän jäi tuijottamaan m-minua Ukkospolulle ja sitten... hirviö tuli", kerroin kaiken näkemäni. Tulisydän nousi.
"Meidän olisi parasta viedä hänet leiriin, mutta Tuhkatassu... et olisi saanut lähteä leiristä, ymmärräthän?" Tulisydän maukui ja nyökkäsin vastaukseksi. Tulisydän kantoi Tiikerikynttä vaikka se oli hyvin vaivalloista. Tuli hänen perässään. Tämä on minun syytäni... minun olisi pitänyt olla Ukkospolulla eikä Tiikerikynnen!
  Kun tulimme takaisin leiriin, Tulisydän raahasi Tiikerikynnen parantajanpesälle. Muut olivat ihmeissään. Minä menin vielä katsomaan Tiikerikynttä. Hän hengitti vielä, mutta raskaasti ja hänen leukansa oli vääntynyt. Etutassukin oli haavoittunut ja katse oli tyhjä. Tulisydän selitti tapahtuneen Keltahampaalle ja parantaja yritti parhaansa. Hän asetteli hämähäkinseittiä haavoille, mutta paljon hän ei voisi tehdä.
  Tiikerikynsi jäisi tälläiseksi loppuiäksi. Hän ei varmaan pystyisi enää hoitamaan varapäällikön hommia, ainakaan pariin päivään. Jonkun pitäisi tulla hänen tilalleen. Mutta kuka? Tulisydämestä tulisi hyvä varapäällikkö, mutta hän ei ollut kouluttanut minua loppuun! Ja miten Sinitähti tulisi reagoimaan kun hänen kolmas varapäällikön olisi mennyttä? Tiikerikynsi tulisi olemaan ikuisesti vihainen minulle...
"Tuhkatassu, oletko kunnossa? Näytät väsyneeltä ja hermostuneelta. Tarvitset lepoa. Annan sinulle vähän unikonsiemeniä", Keltahammas sanoi minulle ystävällisesti. Yleensä hän ei kovinkaan ystävällinen kenellekkään.
"Kiitos, mutta en minä-", yritin sanoa vastaan, mutta hän antoi minulle silti unikonsiemenet. Nielaisin siemenet ja menin oppilaiden pesään nukkumaan.

|-| Luku 4 =

Luku 4[]

(Tuhkatassun näkökulma)
  Heräsin myöhemmin kun aurinko oli laskemassa. Kuulin kuinka Tomutassu ja Hiekkatassu juttelivat toisille. Esitin nukkuvani, mutta kuuntelin heitä.
"En voi ymmärtää miten Sinitähti teki siitä kotikisusta soturin ennen meitä", Tomutassu murahti. Hän oli kateellinen ja ärsyyntynyt koska ei ollut vieläkään soturi.
"Niinpä, ja hän sai jopa oman oppilaan!" Tiesin, että he puhuivat minusta. Vain koska Tulisydän on kotikisu, ei tarkoita sitä ettei hänestä tulisi hyvää soturia! Käänsin kylkeäni ja näin Tulisydämen tulevan pois Sinitähden pesästä. Hän oli menossa soturien pesään. Viereeni oli tuotu hiiri. Se oli varmasti ollut siinä kauan, mutta päätin hotkaista sen ennen kuin menisin nukkumaan uudelleen.
Aamulla kaikki näytti niin kirkkaalta, että luulin jo tulevani sokeaksi. Maa oli valkoisen peitossa. Yöllä oli satanut lunta! Sitä satoi vieläkin. Venyttelin raajojani ja kävelin aukiolle. Maa allani narskui ja tuntui kylmältä. Menin katsomaan Tulisydäntä joka seisoi päällikön pesän ulkopuolella. Klaanin kissat ihmettelivät kuka pystyisi antamaan tehtäviä kun Tiikerikynsi, varapäällikkö ei pystyisi. Sinitähtikin saattoi olla vielä kipeänä.
"Miten Sinitähti voi?"
"Hän menetti hengen, mutta on luultavasti paranemassa", Tulisydän maukui.
"Kuka oikein jakelee tehtäviä kun Tiikerikynsi ei pysty?"
"Arvelisin, että Valkomyrsky tekee sen. Hän on vanhin soturi täällä. Hänestä tulisi hyvä varapäällikkö", Tulisydän vastasi ja katsoi lumenvalkoista soturia. Hän puhui Hiekkatassun kanssa.
"Valkomyrsky!"
"Niin Tulisydän?"
"Pitäisikö jonkun jakella tehtäviä? Minusta sinun pitäisi."
"Minun? Enpä tiedä..."
"Jonkun sen on tehtävä! Tarvitsemme tuoresaalista ja jonkun tehdä pesistä suojaisampia", Tulisydän kertoi.
"Kyllä minä tiedän... Hyvä on. Vinhatuuli ja Pitkähäntä! Järjestäkää metsästyspartioita. Tarvitsemme kaiken likenevän tuoresaaliin." Kaksi soturia katsoivat ihmeissään ja Tulisydän nyökkäsi. He lähtivät keräämään kissoja. Tulisydän oli menossa etsimään Harmaaraitaa, mutta muisti pian minut. Hän pysähtyi ja katsoi olkansa ylitse.
  "Tuhkatassu, sinä voit mennä auttamaan pentutarhan seinämien kunnostuksessa. Tulen pian takaisin", hän maukui ja nyökkäsin. Lähdin pentutarhalle jota Hallaturkki, Juovanaama ja Kultakukka olivat suojaamassa. Katsoin kuningattaria hiljaa. 
"Hei... Tulin auttamaan", sanoin emolleni, Hallaturkille. Hän hymyili ja osoitti hännällään lumen peitossa olevia oksia, lehtiä ja muita juttuja. Otin suuhuni pitkän oksan ja asetin sen kohtaan johon oli tullut reikä. Näin kolosta pentutarhan sisään ja näin sieltä Kirkaspennun ja Okapennun jotka ovat sisaruksiani. He näkivät minutkin.
"Tuhkatassu! Tuhkatassu!" he miukuivat iloiten. He eivät ole jutelleet minulle pitkään aikaan.
"Milloin meistä tulee oppilaita? Meillä on kamala ikävä!" he miukuivat ja Hallaturkki tuli keskeyttämään meidät. 
"Tuhkatassulla on työ kesken. Menkää nukkumaan", Hallaturkki rauhoitteli ja pennut katsoivat apeasti. He tahtosivat tulla jo oppilaiksi ja kyllä heistä varmaan pian tulisi.
  Saimme pian työmme valmiiksi. Kuningattaret menivät pesään pentujen luokse ja minä jäin odottelemaan Tulisydäntä. Hetken päästä Tulisydän käveli äkäisenä minun luokse. Harmaaraita tuli hänen perässään Saniaistassu mukana. 
"Tule Tuhkatassu. Menemme Aurinkokiville metsästämään. Harmaaraita, sinä menet Saniaistassun kanssa Korkeamännyille", Tulisydän maukui ja Harmaaraita tunsi itsensä uhatuksi. Varmasti sen takia ettei Harmaaraita saanut itse päättää paikkaa. Tulisydän lähti nopeasti ja seurasin häntä. Menimme piikkihernetunnelin läpi joka oli lumessa. Minua askarrutti miksi Tulisydän oli vihainen parhaalle ystävälleen.
"Miksi komentelit Harmaaraitaa? Eikö hän olisi voinut tulla mukaamme?"
"Tuhkatassu... Olet varmaan huomannut, ettei Harmaaraitaa näy niin usein kuin normaalisti", Tulisydän sanoi. Minä en ollut oikeastaan huomannut hänen puuttumista.
"Tiedätkö missä hän sitten käy?" Tulisydän mietti mitä paljastaisi minulle.
"Muistatko sen Jokiklaanin kissan joka pelasti Harmaaraidan? Hän käy tapaamassa tätä kissaa. Yritän pitää Harmaaraidan erossa hänestä." Mietin sitä mustaraitasta hopeanharmaata kissaa, joka pelasti Harmaaraidan joesta. Tulisydän taisi olla vähän kateellinen. Hän ei tiennyt miltä tuntui ihastuminen.
Tulisydän ja minä saavuimme Aurinkokiville ja kellertävänpunainen kolli haisteli ilmaa. 
"He varmasti tapailevat täällä iltaisin", hän tuhahti suutuksissaan. Pörhistelin turkistani lumihiutaleet ja yksi satoi nenän päälleni. Se tuntui kylmältä, mutta suli pois. 
"Tule Tuhkatassu", Tulisydän sanoi ja jatkoimme matkaa. Yritimme etsiä tuoresaalista ja Tulisydän onnistui nappaamaan pulskan hiiren. Ne olisivat vielä pulskia lehtikadon alussa, mutta muuttuisisivat laihoiksi. Meillä oli onnea.

|-| Luku 5 =

Luku 5[]

  Palasimme takaisin leiriin kun aurinko oli laskemassa. Saniaistassu oli mennyt viemään tuoresaalista vanhuksille. Valkomyrsky istui ulkona Sinitähden pesän oviaukolla.
 "Tervehdys Tuhkatassu, veisitkös Tiikerikynnelle tuoresaalista?" Hän oli kysynyt kiltisti, mutta minulle tuli silti paha olo koska joutuisin näkemään Tiikerikynnen. Pystyykö hän edes syömään?
"Oletko kunnossa?" Olin kääntynyt pois päin Valkomyrskystä ja nielaisin vaivalloisesti.
"O-olen", nappasin suuhuni varpusen ja tassutan parantajanpesälle.
  Keltahammas tarkistelee yrttejään ja kääntää päänsä kun astun hänen pesäänsä. Tiikerikynsi makaa sammalmytyn päällä kärsimättömänä viuhtoen hännänpäätänsä. Lasken varovasti varpusen Tiikerikynnen kuonon eteen ja hetken katseemme kohtaavat. Näen kuinka hänen meripihkanväriset silmät hohtavat vihasta. Lähden pois hyvin nopeasti, mutta tunnen Tiikerikynnen polttavan katseen vieläkin.
  Istun myöhemmin oppilaiden pesässä Saniaistassun kanssa.
"Mikä olisi sinusta hieno soturinimi?" kysyn Saniaistassulta. Hän mietiskelee hetken.
"Hmm, ehkä Saniaisydän... taikka Saniaisturkki-"
"Tai ehkä Saniaislehti?"
"Niin... ehkä. Entä sinun mielestä?"
"Minä tykkäisin Tuhkatuulesta, Tuhkasydämestä taikka Tuhkakynnestä..." sitten muistin Tiikerikynnen. Puren hampaani yhteen.
"Onko kaikki hyvin, Tuhkatassu?"
"Olen. Mi-minä vain... Ei mitään." Menen kyyryyn ja katselen auringonlaskua. Katselen kiiltävää hankea ja suljen silmäni.
  Seuraava päivä koitti. Herään kylmästä pesästäni enkä näe vierelläni Saniaistassu. Hän on varmaan lähtenyt Harmaaraidan kanssa harjoittelemaan. Tulisydän odotteli päällikön pesän ulkopuolella. Juoksen mestarini luokse hiukan vaivalloisesti, koska lumi estää kulkemista. 
"Hei Tulisydän!"
"Tervehdys Tuhkatassu. Menemme Korkeamännyille harjoittelemaan metsästämistä."
"Selvä!"
  Tulisydän johtaa minua Korkeamännyille. Minä kuljen hänen jäljissä jotka ovat tulleet lumeen. Aloin pian haistamaan kissanmintun hajun. Miksi Tulisydän on menossa tänne päin? 
"Unohdin kertoa, että olen menossa hakemaan vähän kissanminttua Kaksijalkalasta", hän maukui minulle. Saavumme pian kaksijalanpesälle ja Tulisydän hyppää aidalle. Huomaan ruskearaidallisen naaraan, jonka olen nähnyt aikasemmin. Hän Tulisydämen sisko. 
"Olet synnyttänyt!" Tulisydän maukui ja naaras kosketti hellästi hänen kuonoaan omallaan. "Niin", hän maukui pehmeästi.
  "Sujuiko se hyvin? Ovatko kaikki pikkuiset kunnossa?"
"Kaikki onnistui hienosti. Minulla on viisi tervettä pentua", hän maukui ja sitten hän katsoi minuun.
"Toit oppilaasi mukaan. Eikö hänen nimi ollut Tuhkatassu?"
"Kyllä. Se on nimeni", vastaan hänelle ja hyppään aidalle.
  "Tulin hakemaan kissanminttua. Leirissä on viheryskää", Tulisydän sanoi ja naaras katsoo hänen huolestuneesti.
"Onko monikin klaanissanne sairaana?"
"Ainakin muutama, mutta toivon mukaan he parantuvat."
"Klaanissa olo vaikuttaa rankalta, mutta ihailen vahvuuttasi," naaras kehrää. Tulisydän huokaisee
"Välillä se onkin. Tunnen nykyään oloni niin ulkopuoliseksi. Ei ole helppoa olla erilainen", Tulisydän sanoi. Naaras vaikuttaa hämmentyneeltä.
"Miten niin erilainen?"
"Olla syntynyt kotikisuksi, kun kaikki muut ovat klaanisyntyisiä."
"Minusta sinä näytät aivan klaanisyntyiseltä," naukuu ruskea naaras. Tulisydän räpyttelee silmiään kiitollisesti. Naaras jatkaa:
"Mutta jos et ole onnellinen klaanissa, voit aina palata minun luokseni. Kotiväkeni huolehtisi sinusta varmasti." Hetken minua rupesi huolestuttaa että Tulisydän lähtisi.
  "Mutta sinulla on minut, Tulisydän! Sinä olet klaanin urhein ja jaloin kissa minulle", kehrään ja katson Tulisydämeen. Hän vilkaisee minua ja kehrää. Tulisydän katsoo siskoonsa ja pudistaa päätään.
"Kiitos, Prinsessa mutta kuulun nyt klaaniini. En voisi olla enää koskaan onnellinen kaksijalkojen pesässä. Kaipaisin metsän tuoksua, öitä Hopeahännän alla, oman ruokani saalistamista sekä riistan jakamista klaanin kesken." Prinsessa hymyilee.
"Kuulostaa hyvältä elämältä. Joskus minäkin katselen metsää ja ajattelen millaista siellä eläminen olisi", hän katsoo metsään ja sulkee silmänsä hetkeksi. 
"Meidän pitäisi varmaan mennä. Minun pitäisi viedä nämä kissanmintut Keltahampaalle kun ne ovat vielä tuoreita," Tulisydän mumisee suu täynnä yrttejä. Prinsessa käy vielä puskemassa veljeään. 
"Ehkäpä pentuni ovat kyllin vahvoja tapaamaan sinut kun käyt täällä seuraavan kerran," Prinsessa kehrää.
"Se olisi hienoa!"
"Hyvää työtä Tulisydän!" Valkomyrsky maukuu nähdessään meidät suut täynnä kissanminttua. Oloni on sekava tämän kissanmintun määrästä. Vien omani Keltahampaan luokse, parantajanpesälle. Tiikerikynsi nukkuu siellä ja huomaan että hänen tassuunsa on kiinnitetty keppi. Keppi tukee Tiikerikynnen loukkaantunutta jalkaa. Ehkä hän kohta olisi kunnossa, mutta ei kuitenkaan enallaan. Hänen leuka on vääntynyt ja etutassu vammautunut. Hän varmasti siirtyy klaaninvanhimpiin kun Keltahammas toteaa hänet terveeksi.
"Kiitos Tulisydän. Meillä tätä kissanminttua tulee riittämään", Keltahammas maukuu.

|-| Luku 6 =

Luku 6[]

Herään painajaisestani ja haukon henkeä. Se oli vain unta, Tuhkatassu. Vain unta.
On kulunut muutama päivä siitä kun kävin Tulisydämen kanssa Kaksijalkalassa. Menen aukiolle, jossa Valkomyrsky jakelee ohjeita ja käskyjä.
"Missä Tulisydän on?"
"Hän lähti Hiekkatassun kanssa aamupartioon Pöllöpuulle", Valkomyrsky vastaa.
"Ihan kahdestaanko? Enkö minä olisi voinut tulla mukaan?"
"Ihan kahdestaan. Pöllöpuulla päin oli Varjoklaanin hajua, joten lähetin heidät sinne."
"Selvä... Mutta mitä minä voin tehdä?"
"Voit mennä Harmaaraidan ja Saniaistassun kanssa Hiekkakuopalle. He ovat vielä varmaan täällä... Mene katsomaan löydätkö Harmaaraitaa soturien pesästä."
Lähden soturien pesälle, mutta en näe Harmaaraitaa. Kun menen takaisin aukiolle, en näe enää Valkomyrskyä. Ehkä se ei haittaa jos lähden itsekseni... Pärjään kuitenkin yksin. Livahdan varovasti sananjalkamuurin läpi ja näen tassunjäljet lumessa. Ne ovat varmaan Harmaaraidan ja Saniaistassun. Lähden seuraamaan niitä. Huomaan pian, että polku kaartuukin Nelipuulle. Hetkinen... nämä tassunjäljet taitavat kuulua Tulisydämelle ja Hiekkatassulle! Minun varmaan pitäisi kääntyä takaisin päin... Mutta ehkä voisin katsoa mitä he tekevät, mitä he puhuvat.
Lähestyn varovasti Nelipuuta ja yritän pysyä lumen peitossa. Odotan hetken ja siellä he ovat. Hiekanvärinen naaras pörhistelee lunta turkistaan ja juoksee pakoon Tulisydäntä leikkisästi. Molemmat pysähtyvät hetkeksi ja kuulen Tulisydämen sanovan jotain. Huomasivatko he minut?
"Tule, meidän on parasta jatkaa matkaa", kuulen hänen maukuvan ja he lähtevät pois. Epätoivo, se sana juuri kuvailee mitä tunnen.
"Mitä sinä täällä yksin teet, Tuhkatassu? Sinunhan piti olla Hiekkakuopalla", Tuhkatassu kuulee Keltahampaan käheän ja hieman kärttyisän äänen. Tuhkatassu katsoo parantajaan hieman nolostuneena.
"Olen menossa sinne... Haistoin vain koiran löyhkän", Tuhkatassu vastasi, mutta parantaja ei ollut vakuuttunut oppilaan keksitystä valheesta.
"Minä en kyllä haista yhtäkään koiraa täällä. Älä vitsaile vakavilla asioilla. Lähdes nyt sinne missä sinun pitäisi olla", Keltahammas totesi ja rupesi repimään puskasta oksia. Lähdin juoksemaan Hiekkakuopalle päin, ainakin luulen niin, ja huomaan toiset tassunjäljet jotka ovat luultavasti Harmaaraidan ja Saniaistassun. Saavun vihdoin kuopalle ja hengähdän. Hangessa juokseminen on raskasta.
"Hei Tuhkatassu!" Saniaistassu sanoo ja hyppää päälleni niin että tunnen keuhkojeni tyhjentyvän.
"Hngh... Saniaistassu! Pois päältä", yritän päästä pois ja potkaisen hänen vatsaansa. Hän väistää ja Harmaaraita tulee oppilaansa taakse.
"Onko jokin hätänä?"
"Ei. Valkomyrsky käski minun vain tulemaan tänne harjoittelemaan teidän kanssa."
"Selvä juttu, Tuhkatassu", Harmaaraita vastasi ja Saniaistassu oli valmiina kamppailemaan uudestaan.

|-| Luku 7=

Luku 7[]

Muutaman auringonnousun jälkeen Myrsyklaanin kissat saivat kokea yllätyksen. Tulisydän oli tuonut klaanin valkoisen kissanpennun. Se on varmaan pentu, josta Tulisydämen sisar puhui Kaksijalkalassa... Tuhkatassu mietti ja katsoi pörröistä pentua. Sinitähti oli ihmeissään, Tiikerikynsi katsoi pentua kuin olisi syönyt jotain pilaantunutta ja Pitkähäntä ärtyyneenä heiluttaa pitkää häntäänsä eikä loputkaan klaanin kissoista olleet sen tyytyväisempiä. Ruuasta oli pulaa ja yksi suu ruokittavaksi huonontaisi vain tilannetta.
"Hienoa! Lisää kotikisuja!" Mustaraita sanoi ivallisesti ja sarkastiseen sävyyn. Tiikerikynsi viuhtoi hääntänsä vihaisesti parantajan pesällä.
"Hän on vasta pentu... Minä voin pitää huolta hänestä... Minulla riittää hänelle maitoa", Juovanaama maukui ja katsoi kahta harmaata kyljessään makaavaa pentuaan.
"Hyvä on Juovanaama", Sinitähti katsoi vakavilla silmillään vielä Tulisydämeen kunnes käveli pesäänsä.
Emoni, Hallaturkki, oli mennyt katsomaan Juovanaaman pentuja pentutarhaan. Tuhkatassu meni hänen luokseen uteliaana.
"Saanko minäkin tulla katsomaan?"
"Tule vaan", Hallaturkki hymähti ja siirtyi askeleen sivummalle, jotta Tuhkatassu mahtuisi katsomaan. Kirkas ja valkoinen kollipentu erottui kahdesta harmaasta raidallisesta nyytistä.
"Mitkä ovat heidän nimensä?"
"Harmaa naaras on Lehväpentu ja harmaa kolli on Saarnipentu. Valkoinen kolli on Pilvipentu", Juovanaama lausui. Kultakukka katsoi sivusta hymyillen. Hän odotti pentujaan ja oli siten siirtynyt pentutarhaan. Kauempana pentutarhan nurkassa nukkui lisäksi Pilkkuhäntä.
"Tuhkatassu! Tule tänne!" Tuhkatassu kuuli Tulisydämen huutavan häntä.

|-| Luku 8 =

Luku 8[]

Tuhtassu oli leirin aukiolla Saniaistassun vaihtamassa kieliä, kunnes kuuli voimakasta sähinää ja taisteluhuutoja. Tänne hyökätään! Tuhkatassu valmistautui taistelemaan, vaikka oli peloissaan. Hän köyristi selkäänsä ja pörhisti häntäänsä Saniaistassu perässään.
"Tunkeilijoita! Tunkeilijoita!" Pilkkuhäntä huusi pentutarhasta ja otti Pilvipennun niskavilloista kiinni ja raahasi tämän pentutarhaan piiloon. Puskat kahisivat ja esiin hyppäsi luopioita; Rikkotähti seuraajiensa kanssa. Eturivissä oli Arpinaama, kissa jonka hän oli kuullut tappaneen Myrskyklaanin entisen parantajan, Täplälehden.
Muita myrskyklaanilaisia oli tullut esiin ja heti Arpinaama oli hyökännyt Tulisydämen kimppuun. Harmaa, suuri kolli oli tönäissyt Tuhkatassun kumoon ja raapaissut tätä. Tuhkatassu potkaisi kollia vatsaan ja tämä otti kohteekseen toisen kissan. Tuhkatassu jäi seisomaan peloissaan ja katsoi turkkien pöllymistä ja kuunteli korvia särkevää sähinää ja murinaa.
...

|-| Luku 9 =

Luku 9[]

Advertisement