Esinäytös[]
Taivaalla mollottava kuu loistaa punaruskean kollin selkään ja tekee tästä aavemaisen näköisen kun tämä ui puron läpi vastarannalle. Kolli on varuillaan ja katselee tarkasti ympärilleen ettei kukaan huomaisi häntä. Pensaiskosta kuuluu ratinaa ja kolli menee vaanimisasentoon. Mutta pensaikosta tuleekin tuttu kissa. Kaunis hiekanruskea naaras tulee esiin pensaikosta. Kolli rentoutuu ja menee tervehtimään rakastamaansa kissaa. "Minulla on sinulle asiaa..", naaras sanoi ja katsoi kollia silmiin.
"Mitä Hiekkaturkki?" kolli kysyi ja katsoi Hiekkaturkkia.
"Minä odotan pentuja", naaras sanoi. Onnen aalto lehahti kollin sisällä. Mutta se hävisi yhtä nopeasti kun oli tullutkin.
"Se on mahtavaa, mutta pennut eivät saa koskaan tietää kuka on heidän isänsä", kolli huokaisi.
"Tai heidän emonsa. Tuon pennut sinulle", Hiekkaturkki sanoi.
"Mutta.. Kuka hoitaisi pentuja Puroklaanissa? Tämän hetken soturit eivät ole kiinnostuneita pentujen hoidosta", kolli sanoi.
"Tiedän että Puroklaanilaiset eivät ole hiirenaivoja. Uskon että jopa Lampitähtikin voisi hoitaa pentuja kunhan Puroklaaniin saisi lisää sotureita!" Hiekkaturkki naurahti.
"Niin, mutta miksi pennut eivät voisi olla Pyörreklaanissa?" kolli kysyi.
"Se on pitkä tarina", Hiekkaturkki sanoi. "Meidän pitää varmasti jo lähteä", kolli sanoi.
"Niin. Näkemisiin!" Hiekkaturkki sanoi ja katosi pensaikkoon. Kolli ui puron yli omalle reviirilleen.
Luku 1
"Saapukoon jokainen uimaan kykenevä kalliolle klaanikokoukseen!" Lampitähti huusi, että kaikki Puroklaanin leirissä kuulivat. Kirkaspentu ryntäsi innokkaasti pentutarhasta Hämäräpennun, Jokipennun ja Kultapennun kanssa. Routakukka ja Marjapilvi seurasivat pentuja aukiolle, kallion viereen. Kirkaspentu ei pystynyt edes pysyä paikallaan, koska häntä jännitti niin kovasti. Hänet nimitettäisiin tänään oppilaaksi, samoin hänen veljensä Hämäräpennun ja Jokipennun kanssa. Kultapentukin saisi oppilasnimensä. Oli kiva mennä Punatassun, Herukkatassun ja Lummetassun kanssa oppilaiden pesään. Kallion juurelle alkoi ilmestyä kissoja katsomaan heidän oppilasseremoniaansa. Lampitähti asettui kallion päälle.
"Kultapentu, Hämäräpentu, Kirkaspentu ja Jokipentu. Tulkaa viereeni", naaras maukui lempeästi. Pennut kiipesivät iloisesti Lampitähden viereen.
"Kultapentu olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Kultatassu. Mestariksesi tulee Hämyvarjo" Musta kolli käveli muiden joukosta Kultatassun viereen ja he koskettivat neniä. Kultatassu hihkui ilosta. Kirkaspentu katseli Lampitähteä. Jospa hän olisi seuraava..
"Kirkaspentu olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Kirkastassu. Mestariksesi tulee Juovakukka." Lampitähti sanoi. Kirkaspentu katsoi, kuinka hopeanharmaa naaras käveli hänen luokseen. He koskettivat neniä ja Kirkaspennun mestari hymyili hänelle lempeästi. Olen nyt oppilas! Seuraavaksi olisi Jokipennun tai Hämäräpennun vuoro. Hämäräpentu sai mestarikseen Puroklaanin varapäällikön, Kottaraisviiksen. Jokipentu sai mestarikseen taas Hiirihännän. Seremonian loputtua klaanitoverit alkoivat huutaa heidän nimiään.
"Kultatassu! Kirkastassu! Hämärätassu! Jokitassu!"
Kirkastassu katseli klaanitovereitaan. Herukkatassu, Punatassu ja Lummetassu huusivat kovempaa kuin muut. Heidän äänensä kuuluivat yli muiden.
Luku 2
Kuusi auringonnousua myöhemmin Kirkastassu heräsi kuullessaan tutun, lempeän äänen. Juovakukka. Kirkastassu avasi silmänsä näki Juovakukan istumassa edessään.
"Jo kuudes päivä soturioppilaana ja et vieläkään ole oppinut heräämään aikaisemmin!" Juovakukka naurahti. Kirkastassu nousi seisomaan ja kismitteli.
"Ovatko muut jo lähteneet?" Kirkastassu haukotteli ja suki hopeanväristä turkkiaan.
"Kauan sitten", hänen mestarinsa vastasi. Kirkastassu huokaisi.
"Etkö luvannutkin, että me menemme tänään harjoittelemaan saalistusta?" naaras kysyi.
"Lupasin. Menemme Pyörreklaanin rajalle. Sieltä löytyy muitakin kuin kaloja", Juovakukka naurahti. Kirkastassu ja Juovakukka lähtivät tallustelemaan kohti Pyörreklaanin rajaa. Kirkastassu tiesi jo, miltä Pyörreklaani haisi.. Ällöttävältä. Kirkastassu tallusteli saniasten ohi ja tunsi kuinka ne tarrautuivat hänen turkkiinsa. Kirkastassu näki jo Pyörreklaanin reviirin, lehtimetsän. Hän ei tajunnut, kuinka he pystyivät asustamaan lehtimetsässä.. Kirkastassun ajatukset keskeytyivät, kun Juovakukka oli kääntynyt muualle. Kirkastassu katsoi samaan suuntaan mihin Juovakukka.
"Punatassu ja Loistelampi!" Kirkastassu huudahti ja juoksi kömpelösti Juovakukan viereen.
"Hys! Punatassu yrittää napata tuon oravan!" hänen mestarinsa sihahti. Kirkastassu katsoi kuinka Punatassu vaani punaruskeaa oravaa. Hän muisteli, kuinka oli pari päivää sitten napannut ensimmäisen saaliinsa. Kuinka hän oli vaaninut sitä ja loikannut tämän päälle.. Yhtäkkiä Punatassu oli hypännyt oravan päälle, mutta jostain syystä tuo pääsi karkuun. Kirkastassu näki kuinka orava oli juoksemassa kohti häntä ja Juovakukkaa. Orava ei paniikissa huomannut kahta kissaa, jotka piileksivät aluskasvillisuuden seassa.
"Minä otan sen!" Kirkastassu kuiskasi Juovakukalle ja tämä nyökkäsi. Kirkastassu jousti jalkojaan ja oli valmiina hyppäämään. Hän odotti kärsivällisesti, kunnes orava oli tarpeeksi lähellä. Sitten hän hyökkäsi riistan päälle, katkaisi niskat ja otti puri tätä vielä. Kiitos Tähtiklaani!
"Hienosti napattu, Kirkastassu!" Juovakukka kehui. Kirkastassu kuuli, kuinka Punatassu ja Loistelampi jolkuttivat kohti häntä.
"Hyvä Kirkastassu!" Loistelampi huudahti. Punatassu katsoi minua onnittelevasti. Kun olimme saalistaneet aurinkohuippuun saakka, lähdimme tallustelemaan kohti karhunvatukoiden ympäröimää leiriä.
Luku 3
Kirkastassu katseli ympärilleen. Hän ei muistanut missä oli. Mihin olen oikein joutunut? Hänen ympärillään oli tammia ja koivuja. Puro solisi jossain lähellä. Kirkastassu lähti tallustelemaan kohti puron solinaa. Ehkä hän löytäisi leiriinsä.. Ei kestänyt kauaakaan kun hän näki puron suoraan edessään. Kirkastassu huokaisi helpotuksesta. Yhtäkkiä hän kuitenkin kuuli askelia. Hän meni matalaksi ja haisti Pyörreklaanin. Kirkastassu katseli ympärilleen löytääkseen piilopaikkaa, ettei joku Pyörreklaanin sotureista löytäisi häntä. Mistä tiesi, oliko hän Pyörreklaanin reviirillä.. Pyörreklaanin haju voimistui ja Kirkastassu kätkeytyi aluskasvillisuuden sekaan. Hän säikähti tajutessaan, että hiekanvärinen naaras ryömi aluskasvillisuuden seassa hänen vierellään!
Hiekanvärinen naaras ei jostain syystä nähnytkään Kirkastassua. Kirkastassu katseli hölmistyneenä kissaa. Hän ei näe minua! Naaras huokaisi helpotuksesta ja nousi ylös. Tämä käveli eteen päin.
"Anteeksi kuin kesti, oli vähän vaikea tulla tänne salaa", Kirkastassu kuuli hiekanvärisen naaraan sanovan.
"Ei haittaa, ymmärrän kyllä", hän kuuli vähän tutun äänen ja ihmetteli kuka se voisi olla. Kirkastassu ryömi eteenpäin nähdäkseen kuka toinen oli. Toinen oli punaruskea kolli, joka näyttikin vähän tutulta.
"Olen miettinyt.. Jos ne pennut tulisivatkin Puroklaaniin." kolli sanoi hiljaa. Puroklaaniin! Kirkastassu halusi kuulla enemmän, mutta jostain syystä hän ei enää kuullutkaan. Hän vajosi pimeyteen..
"Kirkastassu!" Kirkastassu luuli puhujan olevan Juovakukka, mutta sen ääni oli kimeämpi. Hän avasi silmänsä. Punaruskea Herukkatassu katseli Kirkastassua vihreillä silmillään. Oli hämärää, Kirkastassu arvasi, että oli vielä yö.
"Mitä nyt?" Kirkastassu kysyi. Herukkatassu katseli ympärilleen ja kääntyi Kirkastassuun päin.
"Syreenivarjo ja Närhituuli olivat nähneet reviirillämme ketun", Herukkatassu vastasi. Kirkastassu hätkähti kuullessaan sanan kettu. Routakukka oli kertonut, että ketut voisivat tappaa helposti kissan. Varsinkin pennun tai oppilaan..
"Mitä siitä?" Kirkastassu huokaisi. Herukkatassu katseli Kirkastassua innoissaan.
"Lähdetään kettujahtiin!" tämä kuiskasi. Kirkastassu tiesi, että se voisi olla todella vaarallista.
"Minä en ainakaan mene! Lampitähti kyllä tietää mitä tehdä, ei meidän tarvitse sekaantua tähän..", hän sanoi. Herukkatassu näytti pettyneeltä.
"Ei sitten..", naaras huokaisi ja hiipi omaan nukkumapaikkaansa. Kirkastassu huokaisi ja alkoi nukkumaan. Hän nukahti saman tien.
Kirkastassu heräsi aikaisin, Juovakukka ei ollut vielä tullut herättämään häntä ja muut oppilaat nukkuivat. Hän hiipi aukiolle. Hänen isänsä Lieskaturkki, Katajakasvo ja Hopeatuuli olivat menossa aamupartioon. Kirkastassu katseli, kuinka he lähtivät ulos leiristä. Sitten hän haisti levottomuutta. Kirkastassu katseli ympärilleen ja näki Lampitähden ja Kottaraisviiksen. Lampitähti puhui jotain Kottaraisviikselle. Kirkastassu yritti saada puheesta selvää. Hän ei kuitenkaan saanut, mutta näki Lampitähden huolestuneen ilmeen. Tämän valkea hännänpää heilui hermostuneesti. Kirkastassu arvasi, että he puhuivat siitä ketusta. Samassa oppilaiden pesästä alkoi kuulumaan askelia ja Kirkastassu haisti Hämärätassun ja Jokitassun. Punaruskea Hämärätassu juoksi mestarinsa Kottaraisviiksen luokse.
"Kuinka kauan olet ollut hereillä?" Jokitassu kysyi.
"En kovin kauan", Kirkastassu vastasi. Jokitassu katseli, kuinka Hämärätassu ja Kottaraisviiksi lähtivät harjoittelemaan. Pian Juovakukka ilmestyi sotureiden pesästä. Hänen siniset silmänsä näyttivät huvittuneilta, kun hän tallusteli Kirkastassun viereen.
"Vihdoinkin olet herännyt aikaisemmin!" Juovakukka sanoi hilpeästi. Kirkastassu kuuli, kuinka Jokitassu päästi pienen mrrau kiusoittelun. Kirkastassu katsoi vähän vaivaantuneesti Juovakukkaa.
"Ei enää väsyttänyt", hän maukui. Kirkastassu näki sivusilmällä, kun Hiirihäntä tuli hakemaan Jokitassua.
"Tänään harjoitellaan taisteluliikkeitä", hän kuulí Hiirihännän maukuvan.
"Me menemme tänään partioon. Kun vain Syreenivarjo, Hämyvarjo ja Kultatassu heräisivät", Juovakukka sanoi. Kirkastassu vilkaisi oppilaiden pesää.
"Voinko mennä herättämään Kultatassun?" hän maukui. Juovakukka nyökkäsi ja samassa Kirkastassu pinkaisi oppilaiden pesään. Hän sotkeutui melkein oppilaiden pesää ympäröimiin karhunvatukoihin. Sisällä hän tallusteli suoraa Kultatassun eteen. Lummetassu, Kultatassun vanhempi veli nukkui Kultatassun vieressä. Heidän kullanväriset turkit kohoilivat, kun he hengittivät.
"Kultatassu! Herää, menemme partioon", Kirkastassu kuiskaisi. Kultatassu vähän liikahti. Hän avasi vaaleanvihreät silmänsä ja katsoi suoraan Kirkastassua.
"Ai niin joo!" hän huudahti ja nousi pystyyn. Pikaisesti, hän suki turkkinsa ja
//Voisko joku arvostella tätä, ku yritän parannella tätä :D